Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Jumalan teot on tehty Hänen valtuudellaan. Tämä valtuus on pappeus. Lujana uskossa -kirjasesta opimme, että ”Mormonin kirjaa kääntäessään profeetta Joseph Smith löysi maininnan kasteesta syntien anteeksisaamiseksi. Hän ja hänen kirjurinsa Oliver Cowdery menivät 15. toukokuuta 1829 metsään kysymään Herralta kasteesta. Heidän rukoillessaan ’sanansaattaja taivaasta laskeutui valopilven sisässä’. Tämä sanansaattaja oli Johannes Kastaja, profeetta, joka oli kastanut Jeesuksen Kristuksen satoja vuosia aikaisemmin. Johannes Kastaja pani nyt ylösnousseena olentona kätensä Josephin ja Oliverin pään päälle ja antoi kumpaisellekin Aaronin pappeuden, joka oli otettu pois maan päältä suuren luopumuksen aikana. Tällä valtuudella Joseph ja Oliver voivat kastaa toisensa (ks. Joseph Smith–Historia 68–72.)
Nykyajan kirkossa kelvolliset miespuoliset jäsenet voivat saada Aaronin pappeuden 12 vuoden iästä alkaen. He saavat monia mahdollisuuksia osallistua pappeuden pyhiin toimituksiin ja palvella. Kun he täyttävät tehtävänsä kelvollisesti, he toimivat Herran nimessä auttaen muita saamaan evankeliumin siunauksia.'