Me kirkon jäsenet pyrimme voimaan hyvin paitsi fyysisesti myös hengellisesti.
Tärkeimpiä tavoittelemiamme asioita on rauha, ja paras keino saavuttaa se on löytää sisäinen rauha. Kuten Vapahtaja sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”[1]
Surullista kyllä, tämän sisäisen rauhan menettää helposti, koska nykymaailman elämäntyyli on käymässä yhä aggressiivisemmaksi. Tuota aggressiivisuutta tulee myös koteihimme eri tahoilta, ja alamme helposti olettaa, että on normaalia elää tällä tavalla. Kuulen ihmisten sanovan yhä useammin jotakin seuraavan kaltaista: ”Annan anteeksi, mutta en voi unohtaa”, ja jopa: ”Saat kyllä maksaa teoistasi.”
Anteeksianto on hyve, joka meidän kaikkien tulee saavuttaa ja säilyttää. Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi kerran: ”Luulenpa, että se saattaa olla suurin hyve maan päällä ja varmasti kaikkein kaivatuin. On hyvin paljon halpamaisuutta ja pahoinpitelyä, suvaitsemattomuutta ja vihaa. Tarvitaan hyvin paljon parannusta ja anteeksiantoa.[2]Se on suurenmoinen periaate, jota tähdennetään kaikissa pyhissä kirjoituksissa, niin muinaisten kuin nykyisten aikojen.”
Anteeksianto ja parannus kulkevat aina käsi kädessä; emme voi tehdä parannusta ilman anteeksiantoa emmekä voi antaa anteeksi ilman parannusta.
Rinnastetaanpa anteeksianto käärmeenpuremaan. Kun joku rikkoo sinua vastaan tai loukkaa sinua, se on ihan kuin tulisi käärmeen puremaksi, mistä voi usein koitua vakavia vammoja. Pureman paraneminen kestää kauan ja se aiheuttaa paljon kipua, mutta kaikkien haavojen tavoin sekin umpeutuu ja paranee ajan myötä. Joskus myrkkykäärmeet voivat purra meitä ja jättää elimistöömme myrkkyä. Sama pätee kaunaan, vihaan ja kostonhaluun sekä vaatimukseen saada oikeutta: Ne valtaavat sydämemme emmekä – samoin kuin myrkyn ollessa kyseessä – saa haavaa paranemaan. Anteeksianto on vastalääke, joka parantaa myrkyn aiheuttamat vauriot; ilman anteeksiantoa on mahdotonta parantua. Älkäämme tehkö kuten ne monet israelilaiset, joita myrkkykäärmeet purivat.[3]He olisivat parantuneet katsomalla pronssikäärmettä, jonka Herra käski Mooseksen valmistaa ja joka edusti Vapahtajaa ja Hänen sovitustaan. Mutta he eivät tehneet niin, ja he menehtyivät.[4]
Vapahtaja ja Hänen sovituksensa on ainoa keino saada tietää, kuinka antaa anteeksi; ei ole mitään muuta keinoa antaa anteeksi vaikeissa tilanteissa. Sovitus on se vastalääke, joka voi parantaa ja sulkea minkä tahansa haavan – kaikkein vaikeimmatkin, joihin ei tunnu löytyvän hoitokeinoa. Sovituksen voima ei ole välitöntä; toisinaan sitä on vaikea soveltaa ja se vaatii paljon ponnistelua. Se on kuitenkin kaikkien sitä haluavien saatavilla. Nykyajan ilmoituksessa Herra on opettanut meille seuraavaa:
”Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti. Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.”[5]
Anteeksianto avioliitossa on avain iankaikkisen avioliiton saavuttamiseen. Näen monia aviopareja, jotka eivät anna toisilleen anteeksi pieniä asioita vaan keräävät itseensä kaunojen ja vihan myrkkyä. Sitten, kun heillä on riitaa, he päästävät valloilleen kaiken ajan myötä keräämänsä, ja heidän suhteensa kärsii suuresti. Näen joitakin avioliittoja, joissa keskinäinen suvaitsevuus on minimaalista – puolisot eivät voi sietää pienintäkään virhettä ja saavat kirjaimellisesti aikaan ”myrskyn vesilasissa”. Juuri perheemme parissa meidän tulee harjoittaa anteeksiantoa eniten ja muistaa, ettei ole olemassa korotusta ilman anteeksiantoa.
Lopuksi, anteeksiannolla on suora yhteys aitoon rakkauteen, kuten profeetta Moroni sanoi:
”Mutta aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti; ja kenellä sitä havaitaan olevan viimeisenä päivänä, hänen käy hyvin. Rukoilkaa siis, rakkaat veljeni, Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.”[6]
Rukoilen, että kykenemme aina saavuttamaan anteeksiannon elämässämme; jos teemme niin, tulemme olemaan enemmän Vapahtajan kaltaisia ja meistä tulee Hänen tosi opetuslapsiaan.
[1]Joh. 14:27
[2]”Anteeksianto”, Liahona, marraskuu 2005, s. 81–82.
[3]4. Moos. 21:5–9
[4]Alma 33: 20
[5]OL 64:9–10
[6]Moroni 7:47–48