Monella meistä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenistä on tapana käydä joka sunnuntai kirkossa. Uskomme Jeesukseen Kristukseen ja haluamme palata Hänen avullaan kotiin Isän luo. Se kuitenkin edellyttää meiltä muutakin kuin rutiininomaista sunnuntaista toiseen jatkuvaa toimintaa.
Kristus on toistuvasti kutsunut kaikkia tulemaan luokseen ja kutsuu yhä. Tuo kutsu kuuluu Hänen palvelijoidensa suulla, enkelien palveluksella, Hänen omalla äänellään, ukkosten ja salamoiden äänellä, myrskyjen ja maanjäristysten äänellä, armon, kirkkauden, kunnian ja iankaikkisen elämän rikkauksien äänellä. Hän kutsuu meitä luokseen, koska se on ainoa tie takaisin kotiin Isän luo.
Kutsuun vastaaminen vaatii meitä vähitellen riisumaan päältämme luonnollisen ihmisen ja tulemaan Vapahtajan sovituksen kautta pyhäksi, lapsen kaltaiseksi, alistuvaiseksi, nöyräksi, sävyisäksi, sellaiseksi joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Jumala näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen. Tämä prosessi johtaa meidät vähitellen luovuttamaan itsemme Jumalalle kokonaan.
Kirkkomme edesmennyt apostoli Neal A. Maxwell opetti : ” Meillä on tapana ajatella, että pyhittäminen on pelkästään maallisesta omaisuudestamme luopumista jumalallisen käskyn mukaan. Lopullinen pyhittäytyminen on kuitenkin itsensä luovuttamista Jumalalle. Sydän, sielu ja mieli olivat Kristuksen kaiken käsittävät sanat Hänen kuvatessaan ensimmäistä käskyä, joka on voimassa jatkuvasti, ei vain aika ajoin”. 1
Miten sunnuntainen kirkossa käymisemme voi auttaa minua ja perhettäni tai jotakuta joka ei ole kirkkomme jäsen luovuttamaan itsemme Jumalalle? Omien kokemusteni valossa muutamia asioita, jotka ovat auttaneet minua ovat ensiksi sakramentin nauttiminen eli ehtoollinen. Sakramenttia nauttimalla me lupaamme Jumalalle joka sunnuntai uudestaan, että pidämme kaikki ne liitot, jotka olemme Hänen kanssaan tehneet mennessämme kasteelle, saadessamme pappeutta ja myöhemmin temppelissä. Ne ovat vakavia lupauksia ja niiden pitämisestä koituu suurta hyötyä elämässämme, kuten varmuus siitä että Pyhä Henki tukee, lohduttaa, opastaa ja valaisee meitä joka hetki.
Toinen asia jonka olen kokenut hyödylliseksi on rukoilla kirkkoon mennessäni ja pyytää Jumalalta apua voidakseni huomata jonkun joka tarvitsee kuuntelijaa tai tukea. Olen huomannut että Jumala on hyvin altis vastaamaan näihin rukouksiin ehkä siksi, että meitä, jotka tarvitsemme toistemme tukea on useita.
Kolmas asia joka on auttanut minua sunnuntaina kirkossa luovuttamaan itseni enemmän Jumalalle on, että menen kirkkoon ajatellen hiljaa : ” Isä, mitä minulta vielä puuttuu?”. Kun yritän kysyä tätä nöyrästi ja vakain aikein, saan joskus yllättäviä vastauksia, joiden mukaan elämiseen tarvitsen paljon Jumalan armoa.
”Samoin Herran armosta , uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja tekemällä parannuksen synneistään ihmiset saavat voimaa ja apua tehdä hyviä tekoja, joihin he eivät muutoin omin neuvoin kykenisi. Tämä armo on se kykeneväksi tekevä voima, jonka ansiosta ihmiset voivat voittaa omakseen iankaikkisen elämän ja korotuksen sen jälkeen kun he ovat itse tehneet parhaansa.” 2
Omasta kokemuksestani tiedän että kun nöyrrymme ja käännymme Jumalan puoleen niillä voimilla, joita meillä itse kullakin juuri sillä hetkellä on, saamme apua, tukea ja voimaa. Sapatinpäivä kirkossa ja kotona yhdessä ystäviemme kanssa, voi viedä meitä askeleen lähemmäs Jeesusta Kristusta ja Isän kotia.
1 Pyhittämään sinulle sinun työsi, Liahona toukokuu 2002
2 David A. Bednar, Sovitus ja kuolevaisuuden taival, Liahona, huhtikuu 2012 s. 14.