Yhteiskunta yrittää vakuuttaa meille, että identiteettimme ja omanarvontuntomme ovat jotenkin sidoksissa omaisuuteen, vaikutusvaltaan ja muilta saatuun hyväksyntään. Se kannustaa meitä keskittymään enemmän ”saamiseen” kuin ”olemiseen”.1 Tämä tie johtaa kuitenkin usein elinikäiseen kilpailemiseen ja vertailemiseen, minkä seurauksena monet meistä ovat ahdistuneita, tyytymättömiä ja yhä eristäytyneempiä. Vain harva välttyy usein toistuvilta ja hellittämättömiltä viesteiltä, joiden mukaan emme ole tarpeeksi tai emme ihan vastaa vaatimuksia.
Tämä on hyvin suunniteltua harhautusta.
Vastustaja ymmärtää identiteetin merkityksen eikä halua meidän saavan selville tai ymmärtävän, keitä me todella olemme. Mutta me olemme enemmän kuin maailma haluaisi meidän uskovan. Ehkä enemmän kuin edes kuvittelemme tai ymmärrämme itse.
Vapahtaja vietti Juudean erämaassa neljäkymmentä päivää ja yötä paastoten, keskustellen Isänsä kanssa ja valmistautuen viralliseen tehtäväänsä maan päällä.2 Tänä aikana vastustaja kiusasi Häntä houkutellen Häntä tyydyttämään fyysiset halunsa, tavoittelemaan julkista tunnustusta ja ottamaan vastaan maailman rikkaudet eli vallan ihmisten keskuudessa.3 Näitä kolmea yleistä kiusausta suuremmaksi James E. Talmage totesi kuitenkin salakavalamman kiusauksen4, johon viittaavat sanat ”jos kerran olet Jumalan Poika”. Vastustaja halusi Kristuksen epäilevän, kuka Hän on.
Onneksi Hän pysyi uskollisena ja lujana. Hän tiesi, kuka Hän on. Ja tämä toi voimaa, lujuutta, tarkoituksen ja suunnan Hänen jumalalliselle tehtävälleen. Koemme tämän majesteettisuuden, kun Hän seisoo Nasaretin synagogassa, lausuu profeetta Jesajan sanoja sekä ilmoittaa selvin ja varmoin sanoin olevansa Jumalan Poika.5
Sanat ”tunne itsesi” (muinaiskreikaksi ’gnothi seauton’) on kaiverrettu Delfoissa sijaitsevan Apollonin temppelin esipihan yläpuolelle. Kautta historian tästä lyhyestä, vain kahden sanan mittaisesta elämänohjeesta ovat keskustelleet Sokrates, Platon, Emerson, Rousseau ja lukemattomat muut. Kaikki tunnustavat, että sen tietämisessä, keitä me olemme, on voimaa.
Vapahtajan lailla sen tietäminen, keitä me todella olemme, voi auttaa meitä ohjaamaan käyttäytymistä ja antaa voimaa ja suuntaa koko elämämme ajan. Siksi vastustaja pyrkii niin keskittyneesti saamaan meidät epäilemään itseämme. Epäilys on hänelle voimakas työkalu, ja se on nykyään vitsaus kaikkialla maailmassa. Hän ei halua, että meillä on lujuutta, voimaa, rauhaa ja suunta. Hän haluaa sinun ja minun kyseenalaistavan kykymme, päätöksemme, arvomme ja ennen kaikkea identiteettimme. Kaiken lisäksi nykyajan elämä voi joskus saada meidät tuntemaan itsemme ylikuormitetuiksi, yksinäisiksi, unohdetuiksi, syrjäytyneiksi ja toisinaan riittämättömiksi.
Mutta kun todella ymmärrämme, että olemme Jumalan lapsia, alamme nähdä itsemme niin kuin Hän näkee meidät. Näemme sisällämme olevan hyvän ja todelliset mahdollisuutemme. Ja näin tehdessämme me toimimme ja ajattelemme eri tavalla. Tuomitsemme vähemmän, annamme auliimmin anteeksi ja huomaamme olevamme taipuvaisempia rakastamaan, palvelemaan, kohottamaan ja lohduttamaan toisiamme. Ensisijainen huomiomme siirtyy ”omistamisesta” ”olemiseen” ja yhteyteen muiden kanssa. Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut, että maailmankaikkeuden ensimmäinen suuri totuus on se, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä ”koko sydämestä, varauksetta tai tinkimättä”6.
Ensimmäinen totuus on voimallinen. Jumala rakastaa sinua, ja sinä olet Hänen lapsensa. Se on osa iankaikkista identiteettiäsi. Mikään ei voi muuttaa sitä. Vanhin Uchtdorf on opettanut: ”Olette maailmankaikkeuden suurenmoisimman, loistavimman Olennon poikia ja tyttäriä. Hän rakastaa teitä äärettömällä rakkaudella.”7
Maailmassa, joka hukkuu epäilyksiin, älä kyseenalaista arvoasi tai sitä, mitä taivaallinen Isä ajattelee sinusta. Yritä nähdä epätäydellisyyksien ja epäilysten yli ja tunnistaa, kuka todella olet.8
Yksi elämän tarkoitus on tuntea Jumala ja Jeesus Kristus.9 On kuitenkin myös tärkeää ”tuntea itsensä” ja ymmärtää oma jumalallinen identiteetti.
Perustavinta laatua oleva oppimme on, että me olemme taivaallisen Isämme lapsia. Tämä jumalallinen suhde on ensiarvoisen tärkeä. Uusi testamentti on täynnä opetuksia, joissa keskitytään sen takaisin saamiseen, mikä on kadonnut ja mikä on Hänelle kaikkein arvokkainta. On selvää, että Isä ja Poika ovat ensimmäisinä. Kyse onkin sinusta. Sinä olet Hänen työnsä ja Hänen kirkkautensa. Sinä olet Hänen ilonsa lähde. Ja Jeesuksen Kristuksen sovitus on suurin osoitus taivaallisen Isän rakkaudesta sinua kohtaan.10
Ensimmäinen suuri totuus on, että Jumala rakastaa sinua. Sinä olet Hänen lapsensa ja olet Hänelle tärkeä. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Viitteet
1 Ks. Erich Fromm, To Have or to Be, 1976.
2 Ks. Matt. 4:1–11.
3 Ks. David O. McKay, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1911, s. 59.
4 Ks. James E. Talmage, Jeesus Kristus, 1982, s. 90.
5 Ks. Luuk. 4:18–21.
6 Jeffrey R. Holland, ”Suurin omaisuus”, Liahona, marraskuu 2021, s. 9.
7 Dieter F. Uchtdorf, ”Kuvajainen vedessä”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 1. marraskuuta 2009.
8 Dieter F. Uchtdorf, ”Kuvajainen vedessä”.
9 Ks. Joh. 17:3.
10 Ks. Joh. 3:16.