Elämme ihmeellisen rikkaassa ja monimuotoisessa maailmassa, jossa on 195 maata seitsemällä mantereella, yli 7 000 eri kieltä ja jossa asuu 7,9 miljardia ihmistä. Perinteitä ja kulttuureja on lukematon määrä kaikilla tasoilla, kaikissa kansakunnissa ja jopa yksittäisissä perheissä. Se on todellakin ihme. Meillä on runsaasti monimuotoisuutta, ja se on suurenmoista!
Sosiaaliset normit ovat yhä enenevässä määrin irtautumassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteista, jotka tunnetaan ja ymmärretään evankeliumin palauttamisen ansiosta näinä myöhempinä aikoina. Mutta tästä huolimatta aina on olemassa pysyvä, alituinen, horjumaton totuus, ja riippumatta siitä, ymmärretäänkö sitä tai tunnustetaanko se sellaiseksi, se ei koskaan muutu. Tämä totuus on, että jokainen mies, nainen ja lapsi, joka on elänyt, elää tai tulee elämään tällä loistavalla ja monimuotoisella maapallolla, on Jumalan, taivaallisen Isämme, lapsi. Että me olemme täällä maan päällä kokemassa kuolevaisuutta jumalallista tarkoitusta varten, sillä ”Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme – –.’ Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26–27.) Ja meistä on määrä tulla itsensä Jumalan kaltaisia: ”Olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia” (Ps. 82:6).
Perhejulistuksessa julistetaan myös: ”Kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen heistä on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä.” Kuinka etuoikeutettua onkaan tietää ja ymmärtää tämän ydintotuus. Olen kiitollinen siitä. En pidä sitä itsestään selvänä. Kun olin nuori poika, minulla oli silloisten elämänkokemusteni vuoksi kysymyksiä siitä, millainen Jumala on, kuka Hän on ja miltä Hän näyttää. Kävin paikallisissa kirkoissa ja esitin papeille näitä kysymyksiä. Esitin kysymyksiä, jotka liittyivät elämän tarkoitukseen ja siihen, miksi olemme täällä, jos joudumme kärsimään kipua ja surua. En saanut tyydyttävää vastausta, joka olisi tuntunut oikealta.
On toinenkin jumalallinen ja vankkumaton totuus. Se on, että Kristus, meidän veljemme ja Vapahtajamme, on sovittanut koko ihmiskunnan rikkomukset jokaisen ihmisen kohdalla riippumatta hänen kotimaastaan, etnisestä taustastaan tai uskontunnustuksestaan. Ylösnousemus ja kuolemattomuus on lahja kaikille Jumalan lapsille ilman ehtoja. Täytyy kuitenkin maksaa hinta siitä, että voi hyödyntää sovituksen jumalallista voimaa, tehdä todellisen parannuksen ja vapautua synnin taakasta. Vapahtaja itse selitti tämän saapuessaan Amerikan mantereelle: ”Eikä teidän enää pidä uhrata minulle verenvuodatusta; niin, teidän teuras- ja polttouhrienne on lakattava, sillä minä en hyväksy mitään teidän teuras- ja polttouhreistanne. Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli. Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä.” (3. Nefi 9:19–20.) Jatkaessaan puhettaan Alma vahvistaa: ”Sen tähden jokaisella, joka tekee parannuksen eikä paaduta sydäntään, on minun ainosyntyisen Poikani kautta oikeus armoon syntiensä anteeksisaamiseksi; ja nämä pääsevät minun lepooni” (Alma 12:34). Ja armeliaasti me tiedämme Jaakobin opetusten perusteella niistä, joilla ei ole mahdollisuutta saada opetusta, ymmärrystä ja todistusta Kristuksesta: ”Sillä sovitus tyydyttää hänen oikeudenmukaisuutensa vaatimukset kaikkiin niihin nähden, joille lakia ei ole annettu, niin että he ovat vapautettuja – – ja heidät tuodaan takaisin sen Jumalan luokse, joka antoi heille hengen ja joka on Israelin Pyhä” (2. Nefi 9:26).
Voi kuinka ihana tämä lahja onkaan koko ihmiskunnalle! Olen siitä kiitollinen, sillä koen säännöllisesti iloa syntien anteeksi saamisesta sekä yhtä lailla iloa parantumisesta.
Lausun lopuksi muistutuksena kutsun, jonka Vapahtaja itse esitti meille jokaiselle: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)