Monia vuosia sitten kun palvelin vaarnanjohtajana, toimistooni tuli eräs hyvä sisar silmät kyynelissä. Hän oli palvellut lähetystyössä, solminut avioliiton temppelissä ja palvellut uskollisesti kirkon tehtävissään. Kauheat maastopalot olivat juuri roihunneet kaikkialla alueellamme ja monet talot vaarnassamme – hänen kotinsa mukaan lukien – olivat tuhoutuneet. Tilannetta vaikeutti entisestään se, että hänen kotinsa oli toiminut hoitokotina iäkkäille, ja se oli ollut heidän perheensä ensisijainen tulonlähde. Kaikki ihmiset oli turvallisesti evakuoitu, mutta hänen perheensä maallinen omaisuus ja elanto olivat poissa. Hän itki: ”Miksi tämä tapahtui meille? Mehän olemme pitäneet liittomme!”
Lausuin hiljaisen rukouksen ja sitten laitoin tyhjän valkoisen paperiarkin työpöydälle hänen eteensä. Sitten piirsin paperin keskelle nuppineulanpään kokoisen pisteen ja sanoin: ”Tämä piste kuvaa kuolevaisuutta. Oletetaan, että paperi kuvaa iankaikkisuutta ja ulottuu ikuisuuksiin joka suuntaan. Olen kovin pahoillani, että sinulle on käynyt näin, mutta ethän anna tämän pisteen sokaista sinua.” Tämän hyvän sisaren kunniaksi sanottakoon, että hänen ilmeensä muuttui välittömästi, ja hän sanoi helpotuksesta huokaisten: ”Joo, nyt tajuan. Kyllä minä pärjään. Kiitos!”
Maastopalot, jotka aiheuttivat tuhoja alueellamme, etenivät 130 km:n tuntinopeudella puhaltavien tuulten voimalla. Niiden lieskat piiskasivat lähiöitä sattumanvaraisesti jättäen yhden talon väliin ja polttaen sitten muita umpimähkään. Vanhin Dale G. Renlund on todennut: ”Uskominen siihen, että elämä kohtelee sinua oikeudenmukaisesti, koska olet vanhurskas, on kuin uskoisi, että härkä ei hyökkää päälle, koska olet vegetaristi.” Pyhissä kirjoituksissa meille muistutetaan, että epäoikeudenmukaiset olosuhteet kuuluvat kuolevaisuuteen: ”[Jumala] lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”[i]
Todellisuus on, että kuolevaisuuden vastoinkäymiset ovat toisinaan ankaria, mutta Vapahtajan ansiosta iankaikkisuuden lupaukset jättävät synkimmätkin maalliset koettelemukset varjoonsa. Iankaikkinen näkökulma muuttaa kaiken, kun ymmärrämme, että ”kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi”[ii].
Vanhin Neal A. Maxwell esitti tämän näkemyksen: ”Kuinka – – te tai minä voimme oikeastaan odottaa pääsevämme naiivisti läpi elämän ikään kuin sanoen: ’Herra, anna minulle kokemuksia, mutta älä murhetta, älä surua, älä tuskaa, älä petollisuutta, äläkä ainakaan anna minun tulla hylätyksi. Säästä minut, Herra, kaikilta niiltä kokemuksilta, jotka ovat tehneet Sinusta sen, mitä Sinä olet! Anna minun sitten tulla luoksesi asumaan ja täysin jakaa Sinun ilosi!’”
Meidän tulee pitää mielemme lujasti keskittyneinä todelliseen identiteettiimme ja Jumalan suunnitelmaan meitä varten, jotta kuolevaisuuden ”pisteisiin” luontaisesti kuuluvat vaikeudet eivät sokaise meitä eivätkä suista meitä raiteiltamme. Kuten vanhin John H. Groberg on sanonut: ”Taivaan ja maan välillä on yhteys. Sen yhteyden löytäminen antaa kaikelle – myös kuolemalle – merkityksen. Sen löytymättä jääminen tekee kaikesta – myös elämästä – merkityksetöntä.”
Se, että meillä on iankaikkinen näkökulma, auttaa meitä tunnistamaan, millä on todellista merkitystä. Meidän olisi viisasta pohtia sitä, että kuollessamme me voimme ottaa mukaamme vain kolme asiaa: ihmissuhteemme, tietomme ja luonteemme. Olisi hyvin lyhytnäköistä keskittyä merkityksellisen kustannuksella merkityksettömään, mutta silti juuri niin useimmat maailmassa tekevät. Job julisti: ”Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, mutta yhtäkkiä he joutuvatkin laskeutumaan tuonelaan.”[iii]
Apostoli Paavali vahvisti iankaikkisuuden lupaukset. ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”[iv] Olisi tyhmää vaihtaa niin ihmeelliset siunaukset Vanhasta testamentista tuttuun kulholliseen papukeittoa.[v] Tärkeimpien asioiden ei pitäisi koskaan olla merkityksettömimpien asioiden armoilla! Kun eteemme tulee elämän haasteita, rukoukseni on, että voimme nähdä kuolevaisuuden pisteen ohi laajemmalle: tunnistaa iankaikkisen identiteettimme, kuolevaisuuden matkamme tarkoituksen ja toivon loistavasta iankaikkisesta päämäärästämme, joka odottaa uskollisia.
[i] Matt. 5:45.
[ii] OL 122:7.
[iii] Ks. Kuningas Jaakon raamatunkäännös, Job 21:13.
[iv] 1. Kor. 2:9.
[v] Ks. 1. Moos. 25:31–34.