Julistuksen ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo”1, voisi ilmaista toisella tapaa näin: ”Syy koko olemassaoloon on se, että voi saada iloa.”
Onko niin todella? Tunsin iloa, kun jalkapallojoukkueeni sai voittomaalin! Tiedän, että tunsin iloa, kun kuulin saaneeni työpaikan tai kun meillä oli perheloma. Ovatko nuo tuntemukset syy olemassaoloomme?
Ei aivan. Nuo ilon tuntemukset ovat todellisia ja tärkeitä, mutta ne ovat vain heijastuksia siitä syvemmästä ja kestävästä ilosta, jota saamme Isältämme taivaassa. Ei jokaisen joukkue onnistu saamaan voittomaalia. Ei jokainen hakija voi saada työpaikkaa. Joillekin perheloma ei vain ole mahdollista. Kuitenkin jokainen voi kokea todellista iloa!
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.”2
BYU:n professorit Kelly Ogden ja Andrew Skinner ovat kirjoittaneet: ”Toisen Nefin kirjan jaetta 2:25 ei pitäisi koskaan lainata ilman jaetta 26. Ne liittyvät erottamattomasti yhteen kuin kaksi tukipilaria suuressa pelastussuunnitelmassa. Niin, Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, mutta ’Messias tulee ajan täyttyessä lunastaakseen ihmislapset lankeemuksesta’.”3 Toisin sanoen meillä on tämä maanpäällinen kokemus Aadamin ja Eevan lankeemuksen vuoksi. Se suunniteltiin tarkoituksellisesti sillä tavoin, jotta me voisimme kokea iloa – ja se ilo tulee rakastavan taivaallisen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansiosta.
Isä suuntaa meitä jatkuvasti kohti Poikaansa – ja ilo, joka tulee siitä, että asetamme Jeesuksen Kristuksen elämämme keskipisteeksi, on todellista, syvää ja kestävää iloa. Se on ilon täyteyttä.
Seuraavassa on esimerkkejä ihmisistä, jotka tunsivat ilon täyteyttä, jopa vaikeuksien keskellä, kun he keskittivät huomionsa Vapahtajaan.
Lehi ja Saria näkivät, että ”heidän ilonsa tuli täydeksi”4, ei vain heidän poikiensa turvallisen paluun vuoksi vaan siitä varmuudesta, että Herra ohjasi heitä profeettansa välityksellä.
Ammon sanoi: ”Minun iloni on täysi, niin, sydämeni on ääriään myöten täynnä iloa”5 niiden monien sielujen vuoksi, joiden hän oli nähnyt tulevan Jeesuksen Kristuksen luokse ja tulevan Herran kansaksi. Alma koki tätä samaa ilon täyteyttä samasta syystä.6
Nefi ja Lehi – vaikka olivat vankilassa – ”täyttyivät sillä ilolla, joka on sanoin kuvaamaton ja täynnä kirkkautta”7, kun he kuulivat Isän äänen kiittävän heitä heidän uskostaan Hänen rakkaaseen Poikaansa.
Lopuksi, Jaakob puhuu kaikista Jeesuksen Kristuksen uskollisista seuraajista, Hänen liittokansastaan ja ilosta, joka odottaa heitä, kun he elävät evankeliumin mukaan vaikeuksista, takaiskuista, vastustuksesta ja koettelemuksista huolimatta. Hän opetti: ”Mutta katso, vanhurskaat, Israelin Pyhän pyhät, ne, jotka ovat uskoneet Israelin Pyhään, ne, jotka ovat kestäneet maailman ristit ja halveksineet sen häväistystä, he perivät Jumalan valtakunnan, joka on ollut valmistettuna heille maailman perustamisesta asti, ja heidän ilonsa on täysi ikuisesti.”8
Minä todistan, että meidän elämämme perimmäinen tarkoitus voi täyttyä ja että me kaikki voimme saada ilon täyteyden, kun me ”valitsemme taivaallisen Isän Jumalaksemme”9, keskitämme elämämme Jeesukseen Kristukseen, kutsumme muita oppimaan Hänestä, kuulemme itse Hänen ääntään, teemme parannusta synneistämme ja kuljemme eteenpäin liittopolulla.
Viitteet
- 2. Nefi 2:25.
- Presidentti Russell M. Nelson, ”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 82.
- Ogden ja Skinner, Book of Mormon, osa 1, s. 122–123.
- 1. Nefi 5:7.
- Alma 26:11 (myös jakeet 7, 12–31).
- Ks. Alma 29:13–17.
- Hel. 5:44.
- 2. Nefi 9:18, kursivointi lisätty.
- Presidentti Russell M. Nelson, ”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 84.