Ajatelkaamme monia suurenmoisia totuuksia, jotka taivaallinen Isä on ilmaissut lapsilleen sen jälkeen kun evankeliumi palautettiin, erityisesti muutaman viime vuoden aikana saatuja ilmoituksia.
Haluaisin, että pohdimme hetken aikaa kaikkia siunauksia, jotka liittyvät näihin ilmoituksiin. Kun ajattelemme näitä siunauksia, emmekö tunnekin kiitollisuutta ja rakkautta kaikesta opastuksesta, jota tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella saamme profeetoiltamme?
Olemmeko me kaikki tunteneet näiden ilmoitusten seurauksena muutoksen sydämessämme?
Vapahtaja todellakin innoittaa meitä vahvistamaan uskoamme Häneen, solmimaan liittoja ja pysymään opetuslapseuden polulla.
Saamamme ilmoitukset muistuttavat meitä kaikkia ryhtymään toimeen ja palvelemaan sekä huolehtimaan muista korkeammalla ja pyhemmällä tavalla.
Kun kohdistamme huomiomme näihin ilmoituksiin, ensi sijalle elämässämme nousevat parannus ja tuleminen todellisiksi palvelijoiksi ja välineiksi Herran käsissä. Kun seuraamme profeettaamme ja sovellamme elämäämme näitä totuuksia, me muutamme kotimme uskon pyhäköiksi ja evankeliumin oppimisen keskuksiksi1, missä Herrasta tulee opettajamme.
Olen ikuisesti kiitollinen niistä, jotka palvelivat vaimoani ja kertoivat hänelle palautetusta evankeliumista luontevalla tavalla, kun hän oli 14-vuotias. Hän otti vastaan kutsun seurata Kristusta, ja hänet kastettiin Málagassa Espanjassa.
Koska vaimoni ystävät olivat palvelleet häntä auttaen häntä nuoruudessaan pääsemään lähemmäksi Kristusta, hän oppi, että muiden palveleminen kuuluu osana omaan parannuksentekomme prosessiin. Sillä tavoin me käännämme sydämemme Jumalan ja Hänen lastensa puoleen. Joitakin vuosia kasteensa jälkeen vaimoni matkusti aivan yksin Sveitsin temppeliin palvelemaan niitä, jotka ovat verhon toisella puolella. Tapasimme silloin toisemme Zollikofenissa, ja siellä meidät myös sinetöitiin ajaksi ja iankaikkisuudeksi.
Perheenä koemme olevamme etuoikeutettuja, koska meillä on mahdollisuus elää tällä jännittävällä taloudenhoitokaudella, jolloin me kaikki yhdessä kotonamme pyrimme ”toimimaan paremmin ja olemaan parempia”2.
Yksilöllisestä tilanteestamme riippumatta – olemmepa naimisissa, naimaton, eronnut, leski tai huomaammepa olevamme missä tahansa haastavissa olosuhteissa – me kaikki voimme tehdä parannusta ja seurata Kristusta. Todellinen parannus keskittyy Kristukseen ja Hänen lunastavaan voimaansa. Se on jotakin henkilökohtaista Hänen ja meidän välillämme.
Kun Herra puhuu profeetallemme, Hän puhuu myös meille ja parantaa meidät yksilöllisesti. Hän näyttää meille tien ja keventää kuormamme, jos kuuntelemme Häntä, käännymme Hänen puoleensa, seuraamme Häntä ja päätämme tehdä parannuksen.
Kun teemme niin ja otamme vastaan Kristuksen sovitustyön, me alamme kääntyä Herran puoleen entistä särkyneemmin sydämin ja murtuneemmin mielin. Se tarkoittaa kääntymystä. Parannusta tekevä sielu on kääntynyt sielu, ja kääntynyt sielu on parannusta tekevä sielu.3
Parannus on Herran antama keino kasvaa hengellisesti ja saada iloa – iloa lunastuksesta Hänessä.4 Hän haluaa meidän muuttuvan – tulevan vähemmän luonnollisen ihmisen5 kaltaisiksi ja enemmän Hänen kaltaisikseen6.
Rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, perheilta ja Tule ja seuraa minua -opiskeluohjelma ovat keskeisiä tukipilareita luotaessa ympäristö, joka rohkaisee meitä tekemään parannusta ja löytämään kestävää iloa ja onnea.
Nämä pyrkimykset avaavat taivaan portin, niin että meille vuodatetaan henkilökohtaista ilmoitusta ja saamme halun tehdä parannusta päivittäin. Emme pelkästään päätä tehdä loppua jostakin vakavasta synnistä kertaheitolla, vaan tämä on henkilökohtaisen matkamme alku täydelliseen mielen muutokseen. Se että asetamme Herran elämämme keskipisteeksi, on alku täydelliselle sydämenmuutokselle. Siunatkoon ja auttakoon Herra meitä Pyhän Hengen todistuksen avulla saamaan omakohtaisen vahvistuksen ilmoituksista, jotka Hän on antanut näinä myöhempinä aikoina, sekä tekemään parannusta ja seuraamaan Häntä.
VIITTEET
1+2 Ks. Russell M. Nelson, ”Tulkaamme esimerkillisiksi myöhempien aikojen pyhiksi”, Liahona, marraskuu 2018.
3+4 Ks. Russell M. Nelson, ”Parannus ja kääntymys”, Liahona, toukokuu 2007.
5 Ks. Moosia 3:19.
6 Ks. 3. Nefi 27:27.