Joulun aikaan kuulemme usein ihmisten puhuvan siitä, että he ovat jo joulun hengessä tai sitten eivät ole vielä. Valkoisen joulun odotus, käynti joulumarkkinoilla ja lahjojen valmistaminen tai se erityinen joulun juhla-ateria ovat suosittuja tapoja herättää tuo tarunhohtoinen tunne iloisesta juhlasta.
Valitettavasti joulun todellinen merkitys usein unohtuu matkan varrella. Sain oppia tämän asian hyvin voimakkaasti lähetystyöni aikana. Joulukuussa 1997 toverini ja minut siirrettiin pieneen kaupunkiin Walesissa, ja asetuimme sinne asumaan yhdessä. Siellä oli hyvin pieni, rakastava seurakunta. Nautimme ajastamme siellä ja työskentelimme ahkerasti toivoen voivamme kertoa ihmisille Kristuksesta. Joulukuun jälkipuoliskolla huomasimme, kuinka kaikki toveriparit raportoivat käytännöllisesti katsoen kilpailuhenkisesti, missä ja kuinka usein jäsenet kutsuivat heidät syömään. Se tuntui melkein urheilulta, sillä kahteen joulupyhään pyrittiin mahduttamaan mahdollisimman monta jouluateriaa. Monet kokeneemmista lähetyssaarnaajista puhuivat siitä, kuinka herkullinen perinteinen jouluateria oli, ja he maltoivat tuskin odottaa sen erityisen päivän saapumista. Kaiken tämän ilon keskellä toverini ja minä käsitimme, ettemme olleet vielä saaneet edes yhtä ainoaa kutsua. Jokin oli pielessä. Mutta emme myöskään halunneet tuputtautua ja toivoimme jatkuvasti, että joku voisi vielä kutsua meidät syömään. Mitään ei tapahtunut, ja joulu lähestyi nopeasti. Juuri ennen joulua pidimme vyöhykekonferenssin, johon kokoontuivat kaikki Walesissa palvelevat lähetyssaarnaajat. Tuossa konferenssissa vallitsi suurenmoinen henki. Mutta paljon tärkeämpää meille lähetyssaarnaajille olivat paketit, jotka saimme kotoa. Innoissamme toverini ja minä palasimme asunnollemme. Uhmaten kaikkia vanhempieni ohjeita ja kehotuksia avasin paketin samana iltana. Siinä oli muutamia pieniä lahjoja, kirje vanhemmiltani ja joulumakeisia. Olin hyvin iloinen! Se oli hieno ilta, kun me kumpikin nautimme kotoa saaduista herkuista. Huomautettakoon kuitenkin, ettei ollut vielä joulu.
Valitettavasti jouluaattoon mennessä emme olleet saaneet yhtään päivälliskutsua. Tilannetta pahensi vielä se, että jouluaatto sattui olemaan valmistautumispäivä, ja olimme suunnitelleet, että pelaisimme jalkapalloa kaikkien muiden lähetyssaarnaajien kanssa, minkä jälkeen kaikki menisivät suoraan omille ruokasopimuksilleen. Olimme hyvin pettyneitä huomatessamme, että muut vanhimmat olivat unohtaneet antaa meille kyydin tapahtumaan. Toverini ja minä kävelimme kaupunkimme kaduilla sateessa vain tappaaksemme aikaa. Olimme kaikkea muuta kuin joulutuulella.
Väsyneinä ja pettyneinä palasimme illalla kotiin valmistamaan ateriaa. Muistan elävästi, kuinka astuin asuntoomme, lämmitys oli jälleen kerran rikki, ja perheeltä saamamme joulupaketit oli jo kauan sitten avattu ja syöty. Synkkänä seisoin olohuoneessamme
tuntien itseni todella yksinäiseksi ja onnettomaksi. Saatoin vain laittaa joulumusiikkia soimaan. Niinpä tein niin. Händelin Messias soi, ja katseeni harhaili kohti kuvaa Vapahtajastamme ja vanhemmasta veljestämme Jeesuksesta Kristuksesta. Kuvaa sellaisena kuin se näkyy tuhansissa lähetyssaarnaajien asunnoissa: teipattuna seinään vinosti, ilman kehystä. Ja yhtäkkiä oli joulu! Tiesin, miksi olin siellä. Tiesin, mitä me juhlimme ja millä oli todella merkitystä.
Olen viettänyt elämässäni monia mahtavia jouluja, ja niistä on runsaasti kauniita muistoja. Tuo joulu Walesissa vuonna 1997 on kuitenkin luultavasti ollut tähän mennessä kaikkein voimakkain jouluni. Todellinen lahja, jonka sinä jouluna sain, oli voimakkaampi rakkaus Vapahtajaani ja ystävääni Jeesusta Kristusta kohtaan.
Vuoden 2021 joulusanomassaan profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, sanoi:
”Niin monet ympärillämme ovat pelon ja epävarmuuden kuormittamina. Kehotan teitä tekemään sydämessänne tilaa niille, joilla saattaa olla vaikeuksia nähdä Vapahtajan valo ja tuntea Hänen rakkautensa. Mikään lahja ei merkitse yhtä paljon kuin puhtaan rakkauden teot, joita tarjoatte yksinäisille, väsyneille ja uupuneille. Nämä ovat lahjoja, jotka muistuttavat meitä ja heitä tämän ajan todellisesta syystä: Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen lahjasta. Hän syntyi karkottamaan kaiken pelon ja tuomaan ikuista valoa ja iloa kaikille, jotka seuraavat Häntä.”
Olkoon tämän vuoden joulu teille tilaisuus vahvistaa todistustanne Jeesuksesta Kristuksesta ja auttaa myös muita saamaan tämä lahja. Tämä on rukoukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.