Joulunalusviikkojen perinteisiini kuuluu kuunnella työmatkallani Georg Friedrich Händelin ”Messias”-oratoriota. Tämä kolmiosainen oratorio kertoo kristillisestä pelastuksesta. Se alkaa Vanhan testamentin ilmoituksilla Jeesuksesta Kristuksesta ja kertoo Hänen elämästään näiden profetioiden täyttymyksenä, Hänen syntymästään, Hänen kuolemastaan ristillä ja sitten Hänen toisesta tulemisestaan. Yksi Messias-oratorion keskeisistä osista sisältää Jesajan luvun 9 jakeita, jotka on sovitettu musiikkiin. Esiin nousee tärkeitä periaatteita kuten:
- Meistä jokainen kulkee joskus pimeydessä – Kristuksessa löydämme valon
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”(Jes. 9:1.)
Me kaikki koemme synkkiä ja haastavia aikoja, ja kulunut vuosi on ollut täynnä hyvin erityisiä vaikeuksia. Monet kokivat, miltä yksinäisyys ja huoli tulevaisuudesta tuntuvat. Kristuksen syntymä antaa meille toivoa. Kristuksessa löydämme valon silloinkin, kun kaikki ympärillämme näyttää pimeältä. Hän on maailman valo ja voi olla valona jokaiselle meistä, jos vain seuraamme Hänen valoaan (ks. vanhin Quentin L. Cook, ”Herra on minun valoni”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2015).
- Jeesuksen Kristuksen sanomasta löydämme todellista iloa
”Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.” (Jes. 9:2.)
Joskus työtoverini ja myös kirkon jäsenet kysyvät minulta, miksi olen niin iloinen ihminen. Minäkin koen haasteita elämässäni, eikä kaikki käy niin kuin haluaisin tai odottaisin. Kristuksen ansiosta meillä voi kuitenkin olla iankaikkinen näkökulma, ja siitä näkökulmasta suurilta näyttävät haasteet voivat näyttää todella erilaisilta. Hänen evankeliuminsa – Hänen ilosanomansa – näyttää meille, että pimeyttä seuraa aina valo ja Hänen armonsa riittää meille kaikille (ks. 2. Kor. 12:9). Se tuo minulle iloa!
- Kristuksessa voimme löytää voimaa – Hän antaa vastaukset elämämme tärkeimpiin kysymyksiin
”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5.)
Kristus on todellakin ihmeellinen neuvontuoja. Käyttäkäämme tätä lahjaa hyödyksemme, kun tunnemme olomme epävarmaksi, yrittäkäämme todella”kuulla Häntä” (ks. presidentti Russell M. Nelsonin puhe ”Kuule Häntä”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2020). Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, eikä vain iankaikkisuutta ajatellen, vaan Hän voi auttaa meitä myös päivittäisessä elämässämme. Alma kuvaili, että Hän ”kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja – – [ottaa] päällensä kansansa kivut ja sairaudet – –, jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, – – jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti” (Alma 7:11–12). Voimme aina luottaa Kristukseen!
- Kristus on Rauhan Ruhtinas – Hänen tulee olla joulunviettomme keskiössä
”Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.” (Jes. 9:6.)
Kristus on Rauhan Ruhtinas. Kun joulunaikaan tavoittelemme uutterasti kotiimme Hänen rauhaansa, joulustamme tulee paitsi ihana, siitä tulee myös hengellisen voiman lähde.
Vanhin Uchtdorf kuvaili tätä periaatetta hyvin elävästi: ”Toisinaan näyttää siltä, että pyrkimyksemme täydelliseen joulunaikaan ovat kuin huojuva torni – tiedättehän sen pelin, jossa on pieniä puisia palikoita, joista kasataan torni. Kun yritämme kasvattaa tornin korkeutta, vedämme pois yhden puupalikan ennen kuin voimme asettaa sen heiveröisen rakennelman huipulle.
Kukin noista pienistä puisista palikoista on vertauskuva täydellisistä joulutapahtumista, joita me niin kovasti haluamme saada. Meillä on mielessämme kuva siitä, miten kaiken pitäisi olla – täydellinen kuusi, täydelliset valot, täydelliset lahjat ja täydelliset perheen tapahtumat. Saatamme jopa haluta luoda uudelleen jonkin lumoavan hetken, jonka muistamme menneistä jouluista, eikä mikään muu kuin täydellisyys riitä.
Ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jotakin ikävää – puiset palikat romahtavat, verhot syttyvät tuleen, kalkkuna palaa uunissa, villapusero on väärää kokoa, leluista puuttuvat paristot, lapset riitelevät, paineet kasvavat – ja kuvankaunis joulu, jonka olimme kuvitelleet, lumo, jonka olimme halunneet luoda, särkyy ympärillämme. Sen seurauksena joulunaika on usein stressin, ahdistuneisuuden, turhautuneisuuden ja kenties jopa pettymyksen aikaa.
Mutta sitten, jos me vain olemme halukkaita avaamaan sydämemme ja mielemme joulun hengelle, huomaamme, että ympärillämme tapahtuu suurenmoisia asioita, jotka suuntaavat huomiomme ensimmäisen kerran tai uudelleen siihen, mikä on taivaallista. Useimmiten se on jotakin pientä – luemme jakeen pyhistä kirjoituksista, kuulemme hengellisen joululaulun ja todella kuuntelemme, kenties ensimmäisen kerran, sen sanoja tai koemme vilpittömän rakkauden ilmaisun. Tavalla tai toisella Henki koskettaa sydäntämme, ja huomaamme, että joulu on pohjimmiltaan paljon lujempi ja pysyvämpi kuin ne monet elämän vähäpätöiset asiat, joilla liian usein koristelemme sen.” (Vanhin Dieter F. Uchtdorf, ”Verhoista, tyytyväisyydestä ja joulusta”, jouluhartaus 2011.)
Kaikki nämä jouluun liittämämme erityiset kokemukset ovat osoitus siitä rakkaudesta, jota Jumala tuntee meitä kohtaan ja jota voin tuntea yhä uudestaan, erityisesti joulunaikaan:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Muistakaamme tänä vuonna, tähän joulunaikaan, mikä on kaikkein tärkeintä: se on rakkaus, jota Jumala tuntee meitä jokaista kohtaan!