Thorvaldsenin Kristus-patsas on innoittava näky Kööpenhaminassa sijaitsevan Neitsyt Marian kirkon hillityissä, hengellisissä puitteissa. Kauniisti valaistuna ja näyttäen kylpevän kultaisessa valossa se seisoo mahtavana tällä seesteisellä paikalla Tanskan pääkaupungissa.
Tällä ylösnoussutta Jeesusta Kristusta esittävällä patsaalla on syvä merkitys kristityille kautta maailman, mukaan lukien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet, joiden usko keskittyy Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa. Kirkon vierailukeskuksessa Roomassa on alkuperäisen Kristus-patsaan kopio, ja niitä löytyy myöhempien aikojen pyhien tiloista kautta maailman.
Ylösnoussutta Herraa esittävän patsaan ojennetut käsivarret kutsuvat kaikkia miehiä, naisia ja lapsia tulemaan Hänen luokseen. Sydämellinen kutsu on tarkoitettu koko ihmiskunnalle uskonnosta, rodusta tai taustasta riippumatta.
Mormonin kirja julistaa, ettei rakastava Jumala ”torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia” korostaen, että ”kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).
Viimeaikaiset muutokset Kirkon yleiskäsikirjaan, joka on annettu johtajille ja jäsenille kautta maailman, heijastavat uskontokunnan opetuksia siitä, että jokaisen sielun arvoa tulee kunnioittaa. Julkaisussa todetaan, että ennakkoluulot eivät sovi yhteen Jumalan ilmoitetun sanan kanssa. Suosio tai epäsuosio Jumalan edessä riippuu omistautumisestamme Hänelle ja Hänen käskyilleen eikä henkilön ihonväristä tai muista ominaisuuksista.
Kirkon julkaisussa kehotetaan kaikkia ihmisiä hylkäämään ennakkoluuloiset asenteet ja teot mitä tahansa ihmisryhmää tai yksilöä kohtaan. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tuomitsee ennakkoluulot, jotka perustuvat rotuun, etnisyyteen, kansallisuuteen, heimoon, sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen, sosioekonomiseen asemaan, uskonkäsityksiin tai uskonnottomuuteen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen.
Rakkauden ja suvaitsevuuden ominaisuudet siunaavat elämäämme omalla evankeliumin kasvun polullamme – matkan varrella olevista yksilöllisistä haasteista huolimatta – ja samalla rakentavat muita.
Rotusorron vitsaus osuu kiusallisen lähelle. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen julisti Euroopan parlamentissa: ”Meidän on puhuttava rasismista. Ja meidän on toimittava. Suuntaa on aina mahdollista muuttaa, jos siihen on tahto. Olen iloinen voidessani elää yhteiskunnassa, jossa rasismi tuomitaan.”
Uskontokuntana tiedämme, mitä on olla sorrettu vähemmistö. Esimerkiksi 1800-luvulla Yhdysvalloissa myöhempien aikojen pyhiä vainottiin monesti ankarasti.
Nykyään kirkon humanitaarisen avun järjestö Latter-day Saint Charities työskentelee yhdessä vapaaehtoisten kanssa Euroopassa ja maailmanlaajuisesti puolustaen kunnioitusta kaikkia ihmisiä kohtaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Puhuessaan Genevessä Yhdistyneiden kansakuntien toisessa uskontoon, rauhaan ja turvallisuuteen keskittyneessä maailmanlaajuisessa huippukokouksessa sisar Sharon Eubank, Latter-day Saint Charities -järjestön johtaja, sanoi: ”Vähemmistöille, pakolaisille ja siirtolaisille on yhteistä se, että heidän arvokkuutensa on uhattuna. Heidän toiseutensa ja heidän tarpeidensa vakavuus tekevät heistä haavoittuvia.” Hän korosti, että meidän on ojennettava ystävyyden käsi. ”Juuri silloin, kun ojennamme kätemme näille ’toisille’, huomaamme arvokkuuden heräävän henkiin ja meille muistutetaan, mitä demokratian tulisi tarkoittaa ja mitä kehitys voi merkitä.”
Edesmennyt entinen päärabbi, lordi Jonathan Sacks on korostanut sitä, että kaikkien ihmisolentojen arvostaminen heijastaa todellakin Jumalan tahtoa: ”Jumala, joka on tehnyt kaiken, teki ihmisen kuvakseen – – ennen erilaisia kulttuurejamme ja sivilisaatioitamme ja niistä riippumatta, antaen siten ihmiselämälle arvokkuuden ja pyhyyden, joka ylittää meidän erilaisuutemme.”