Toisinaan – myös erilaisissa maailmantilanteissa – voi tuntua vaikealta rakastaa kaikkia Jumalan lapsia. Yhteiskuntaamme tulee uusia ihmisiä ja uusia kulttuureja. Useimmat tulevat etsimään parempia ja turvallisempia olosuhteita. Tällaista ihmisten muuttoliikettä on tapahtunut koko ihmiskunnan historian ajan.
Osaammeko me toivottaa tervetulleiksi ihmisiä erilaisista olosuhteista paremmin kuin ihmiset ennen meitä? Osaammeko me nykyään rakastaa paremmin kaikkia Jumalan lapsia riippumatta siitä, keitä he ovat ja mitä erilaisuutta he saattavat tuoda elämäämme?
”Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme.”1 Se, että ”[rakastamme] toinen toistamme”2, on käsky, ja niille, jotka onnistuvat siinä, on luvattu siunaus: ”Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa – –. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 3
Kun rakastamme kaikkia Jumalan lapsia, tulivatpa he mistä olosuhteista tahansa, olipa heillä mitä heikkouksia tai vahvuuksia tahansa, olivatpa he mitä kansallisuutta, uskoa, väriä tai sukupuolta tahansa, meille on luvattu, että Herran henki pysyy meissä. Toisin sanoen se on lahja, joka auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi ja auttaa meitä tekemään hyvää ihmisille ympärillämme samalla tavalla kuin Hän olisi tehnyt. Tähän pyrkiminen auttaa paitsi niitä, joita opimme rakastamaan, myös siunaa meitä itseämme onnellisemmalla ja antoisammalla elämällä. Kun me olemme tehneet kaiken, mitä voimme, ja pyrkineet rakastamaan kaikkea, mitä voimme, ja kaikkia, joita voimme, Hän astuu kuvaan mukaan ja auttaa meitä tekemään kaiken muun4, jopa siinä määrin, että rakastamme niitä, jotka saattavat olla vihollisiamme.
Tiedämme pyhistä kirjoituksista, että ”täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon”. Samassa pyhien kirjoitusten kohdassa opetetaan, että jos rakastamme muita kuten Vapahtaja, me olemme ”täynnä aitoa rakkautta, joka on ikuista rakkautta” ja ”kaikki [ovat] yhdenvertaisia [hänelle]” ja Hän rakastaa meitä kaikkia ”täydellisellä rakkaudella”.5
Se, mitä saatamme pitää eroina itsemme ja Jumalan muiden lasten välillä, on tilanne, jonka kohtaamme vain maallisen elämämme aikana. Iankaikkisessa näkökulmassa asiat ovat toisin. ”Ihminen sikisi ja syntyi henkenä taivaallisista vanhemmista”6, ja me kaikki olimme samanlaisia, ja He tuntevat meitä kohtaan yhtä paljon rakkautta menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta meistä voi tulla taivaallisen Isämme kaltaisia. Hän rakastaa meitä kaikkia, kuten Hän odottaa meidän rakastavan toisiamme.
”Kun Jeesus oli maan päällä, Hän auttoi jatkuvasti syrjään jätettyjä, huomiotta jääneitä ja väärin kohdeltuja. Hänen seuraajinaan meidän pitää tehdä samoin! Uskomme kaikkien Jumalan lasten vapauteen ja ystävälliseen ja reiluun kohteluun.
Olemme kaikki veljiä ja sisaria, ja jokainen meistä on rakastavan taivaallisen Isän lapsi. Hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, kutsuu kaikkia tulemaan luoksensa, ’[eikä hän torju] mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia’ (2. Nefi 26:33). Jokainen Jumalan poika ja tytär ansaitsee kunnioitusta ihonväristään tai uskonkäsityksistään riippumatta. Osoitetaan rakkautta kaikille Jumalan lapsille.” 7
”Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan; Hän tuntee heidät nimeltä.
Hänen rakkautensa on sama kaikkialla maailmassa.
Hän siunaa lapsiaan loistavilla, kauniilla lahjoilla.
Luonnon kauneus on merkki siitä, että Hän välittää.
Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan; Hän lähettää suuria siunauksia.
Olemme osa Hänen perhettään, ja voimme olla ystäviä.
Hänen hyvyytensä ja huolenpitonsa ovat auttaneet minua näkemään,
Kuinka itse voin rakastaa muita, kuten Hän on rakastanut minua.” 8
- 1. Joh. 3:11.
- 1. Joh. 3:23.
- 1. Joh. 3:24.
- Ks. 2. Nefi 25:23; 10:24.
- Moroni 8:16–17.
- Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 335.
- Ks. presidentti Russell M. Nelson, ”Jokaista tulee rakastaa”, Ystävä, huhtikuu 2021, s. 2.
- Sanat Janice Kapp Perry, sävel Michael F. Moody.