Kansainvälinen seurakunta aloitti toimintansa Helsingissä

Johtokunta

Helsingin vaarnaan perustettiin englanninkielinen seurakunta. Kansainvälinen seurakunta aloitti toimintansa Helsingin Neitsytpolulla 17. lokakuuta, jolloin hyväksyttiin uusi piispakunta, sekä apujärjestöjen johtokunnat. Helsingin englanninkielinen seurakunta on ainoa laatuaan pohjoismaissa, ja Euroopassakin melko harvinainen. Lähin eurooppalainen englanninkielinen seurakunta löytyy Berliinistä, Saksasta.

Ami Kemppainen aloitti uuden seurakunnan piispana, neuvonantajinaan Jason Grant (vas.) ja Diego Calle. Veli Kemppaisen perhe on suomalais-ruotsalainen, vaimonsa ollessa ruotsalainen. Ensimmäinen neuvonantaja Jason Grant on ruotsalaisamerikkalainen, ja toinen neuvonantaja Diego Calle espanjalainen. Molemmilla neuvonantajilla on suomalaiset puolisot.

  • En todellakaan tiedä mitä kaikkea Herralla on mielessään seurakuntaa, tai perhettäni tai minua kohtaan, mutta rukoilen, että voisin ymmärtää Hänen tahtonsa, ja toteuttaa sitä. Tiedän ainakin, että saan palvella hienojen sisarten ja veljien kanssa. Yritämme parhaamme yhdessä, piispa Kemppainen kuvailee tuntojaan uuden tehtävänsä edessä. 

Helsingin vaarnanjohtaja Harri Myllylä kertoo piispa Gérald Caussén puheen Te ette siis enää ole vieraita lokakuun 2013 yleiskonferenssista, olleen suunnannäyttäjänä hänen viedessä eteenpäin uuden seurakunnan perustamisen prosessia yhdessä neuvonantajiensa ja vaarnan apuyhdistyksen johtaja Pini Kemppaisen kanssa. 

  • Englanninkielinen seurakunta perustettiin tukemaan nykyisiä, muun kuin suomenkielisiä jäseniä, joille kielimuuri asettaa rajoituksia täysipainoiseen osallistumiseen seurakunnissa. Kansainvälinen seurakunta on perustettu myös niitä uusia jäseniä varten, jotka tulevat muuttamaan tänne muista maista. Haluamme luoda heille mahdollisuuden integroitua evankeliumiin, vaikka he eivät vielä osaisi suomen kieltä.

”Tässä kirkossa ei ole muukalaisia eikä hylkiöitä. On vain veljiä ja sisaria. Se tieto, joka meillä on iankaikkisesta Isästä, auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä veljeyttä ja sisaruutta, jonka tulee vallita kaikkien ihmisten keskuudessa maan päällä”, Caussé sanoo puheessaan. Hän jatkaa:

”Meidän kaikkien on työskenneltävä yhdessä rakentaaksemme hengellistä ykseyttä seurakunnissamme. Esimerkki täydellisestä ykseydestä vallitsi Jumalan kansan keskuudessa sen jälkeen, kun Kristus oli käynyt Amerikan mantereella. Aikakirjassa kerrotaan, että ”ei ollut lamanilaisia eikä mitään -laisia, vaan he olivat yhtä, Kristuksen lapsia ja Jumalan valtakunnan perillisiä.”

Sveitsistä Espoon kautta Neitsytpolulle

Suomalais-walesilainen Josi Jones ja sveitsiläinen Cecilia Jones ovat saapuneet englanninkielisen seurakunnan perustamiskokoukseen Espoon toisesta seurakunnasta. He ovat päättäneet siirtyä pysyvästi uuteen kv-seurakuntaan. Pariskunta solmi avioliiton viime vuonna, jonka jälkeen Cecilia muutti Sveitsistä Suomeen. Josi kertoo olevansa kv-seurakunnasta innoissaan. 

  • Tämä on hyvä muutos, jolle on selkeästi ollut tarvetta. Uskon, että uusi seurakunta tulee olemaan hyvin aktiivinen. Se tarjoaa myös mahdollisuuksia palvella.

Kuultuaan perustettavasta kv-seurakunnasta, Cecilia ajatteli ensin haluavansa jäädä Espooseen, jonne oli vasta ehtinyt kotiutua. Parista tuntui kuitenkin pian siltä, että englanninkielinen seurakunta olisi heille oikea paikka.

  • Nyt kun olen täällä, tämä tuntuu tosi luontevalta paikalta. Tuntuu siltä, että voin itsekin lähestyä ihmisiä, eikä tarvitse vain odottaa, että milloin joku tulee puhumaan minulle englantia, Cecilia Jones sanoo.

Cecilia ja Jose
Cecilia ja Josi Jones Neitsytpolun kappelilla, jossa uusi seurakunta alkaa kokoontua.

Vaarnanjohtaja Myllylä arvelee uuden seurakunnan perustamisen olevan keskeisessä roolissa vaarnan vision kanssa. 

  • Minulla on sellainen näkemys, että kirkon kasvulle tällä on suuri merkitys. Kirkko on hyvä paikka integroida ihmisiä Suomeen, mutta ensimmäinen tehtävämme on integroida ihmiset evankeliumiin. Tässä olemme aiemmin vähän epäonnistuneet. Odotan, että isompi määrä ihmisiä tulee liittymään kirkkoon, kun heidän on helpompi ymmärtää mistä on kysymys, Myllylä sanoo. 

  • Toivotaan, että tästä tulee kokoontumispaikka kansainväliselle yhteisölle, monikulttuurinen paikka, jonne on helppo tuoda oma taustansa. Kenties tästä tulee seurakunta, josta muut seurakunnat voivat ottaa mallia, hän lisää.

Puheessaan piispa Caussé muistuttaa meitä Kristuksen kaltaisesta suhtautumisesta muukalaisiin.

”Vaikka kirkon jäsenistö kasvaa moninaisuudessaan, meidän pyhä perintömme nousee eroavaisuuksiemme yläpuolelle. Kirkon jäseninä meidät hyväksytään Israelin huoneeseen. Meistä tulee veljiä ja sisaria, saman hengellisen syntyperän tasavertaisia perijöitä.”

”Jokaiselle, josta tulee tämän kirkon jäsen, on annettu tämä lupaus: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”

”Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus oli esimerkkinä henkilöstä, joka teki paljon enemmän kuin vain sen, mitä vieraanvaraisuuden ja suvaitsevaisuuden yksinkertainen velvollisuus vaati. Hän osoitti myötätuntoa ja kunnioitustaan niille, joita omahyväiset hyljeksivät ja pitivät epäpuhtaina. Nämä pääsivät yhtä lailla osallisiksi Hänen opetuksistaan ja palvelutyöstään.”

Seurakunnan rajat samat kuin Helsingin vaarnalla

Vaarnanjohtaja Myllylällä on toiveena, että uudesta seurakunnasta tulisi ”koti” jäsenilleen. Seurakunnan rajat ovat samat kuin Helsingin vaarnan rajat. Siten kuka tahansa vaarnan jäsen voi niin halutessaan kuulua englanninkieliseen seurakuntaan, jos kokee sen omakseen. 

  • Hyväähän kannattaa hakea vähän kauempaakin, hän naurahtaa. 30 - 40 vuotta sitten lähdettiin useammalla bussilla Sveitsiin asti. Nyt useimmat vaarnamme seurakunnista sijaitsevat alle tunnin matkan päässä Neitsytpolun seurakuntakeskuksesta.

Piispa Kemppainen jakaa Myllylän vision ”kodista”. 

  • Meillä on erikoinen mahdollisuus luoda jotakin uutta ja yrittää itse kukin olla vähän parempi versio entisestä itsestämme. Toivonkin, että voimme luoda kodin ja todellisen seurakuntaperheen nykyisille ja monille tuleville jäsenille, Kemppainen sanoo.

Piispa Caussé evästää puheessaan meitä kirkon kasvun suhteen:

”On hyvin todennäköistä, että seuraava henkilö, joka kääntyy evankeliumiin teidän seurakunnassanne, on henkilö, joka ei tule teidän tavallisesta ystävä- ja tuttavapiiristänne. Saatatte huomata tämän hänen ulkoisesta olemuksestaan, kielestään, pukeutumistavastaan tai ihonväristään. Tämä henkilö on saattanut varttua jonkin muun uskonnon piirissä, hänellä on erilainen tausta tai erilainen elämäntapa.”

”Ykseyttä ei saavuteta sillä, että jätämme huomiotta ja eristämme jäsenet, jotka vaikuttavat erilaisilta tai heikommilta, ja olemme kanssakäymisissä vain niiden kanssa, jotka ovat samanlaisia kuin me. Päinvastoin ykseys saavutetaan siten, että toivotamme tervetulleiksi ne, jotka ovat uusia ja joilla on erityisiä tarpeita, sekä palvelemme heitä. Nämä jäsenet ovat siunaus kirkolle ja tarjoavat meille mahdollisuuksia palvella lähimmäisiämme ja siten puhdistaa oma sydämemme.”

Neitsytpolun entinen seurakunta osaksi neljää muuta seurakuntaa 

Uuden seurakunnan perustamisesta huolimatta seurakuntien määrä vaarnassa pysyy ennallaan. Koska moni ei-suomalainen jäsen ja perhe siirtyi muutoksen yhteydessä muista pääkaupunkiseudun eri seurakunnista uuteen seurakuntaan, ja vanhoihin seurakuntiin jäi siten aiempaa vähemmän jäseniä, päätettiin suomenkielinen Helsingin 3. seurakunnan toiminta lopettaa. Sen jäsenet liitettiin osaksi neljää eri seurakuntaa; Haagan, Marjaniemen, Keravan ja kv-seurakunnan jäseniksi. Samalla päättyi lähes 60 vuotta kestänyt suomenkielisen keskusta-seurakunnan aikakausi Helsingissä.