Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Vanhin José A. Teixeira, Portugali
Euroopan vyöhykkeen johtaja
Meille on annettu käsky: ”Kiitä Herraa, Jumalaasi, kaikessa. – – Eikä ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muita vastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa.”1
Kiittämättömyys on yksi suurimmista synneistä, joten kiitollisuus on yksi suurimmista hyveistä.
Kiitollisuuden tärkeys ja sen vaikutus ihmisiin havainnollistuu Lamanin ja Lemuelin elämässä. Heidän suhtautumisensa Herran käskyyn lähteä Jerusalemista johti siihen, että tuhannet ihmiset kärsivät mittaamatonta kurjuutta yli vuosituhannen ajan. Lehi ja Nefi ylistivät jatkuvasti Jumalaa ja kiittivät Häntä siitä, että heidät oli johdatettu pois Jerusalemista. Laman ja Lemuel eivät kyenneet arvostamaan sitä, mitä Herra oli tehnyt heidän hyväkseen. Sen sijaan että olisivat kiittäneet Herraa, he valittivat. Sen johdosta Lehi ja Nefi lähentyivät Herraa, kun taas Laman ja Lemuel etääntyivät Herrasta. Tässä näemme suurenmoisen keinon, kuinka voi tulla hengellisesti vahvaksi – kiitollisuuden.
Näemme myös, että voidaksemme olla kiitollisia jostakin meidän täytyy ymmärtää sen merkitys ja arvostaa sitä.
Kun presidentti Henry B. Eyring oli nuori isä, hän alkoi tarkastella kunkin päivän tapahtumia nähdäkseen, miten Jumalan käsi kosketti hänen perhettään. Hän sanoi: ”Kun jatkoin sitä hellittämättä, jotakin alkoi tapahtua. Kun kävin mielessäni päivää läpi, näin todisteita siitä, mitä Jumala oli tehnyt jonkun meistä hyväksi – –.Kun niin tapahtui – –, ymmärsin, että se, että yritin muistaa, oli antanut Jumalalle mahdollisuuden osoittaa minulle, mitä Hän oli tehnyt. Sydämessäni alkoi kasvaa muutakin kuin kiitollisuutta. Todistus kasvoi. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että taivaallinen Isämme kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Tunsin enemmän kiitollisuutta siitä pehmenemisestä ja puhdistumisesta, jotka Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen sovitus tuo mukanaan. Ja opin luottamaan enemmän siihen, että Pyhä Henki voi palauttaa mieleemme kaiken – –.– – Tarkoitukseni on kehottaa teitä etsimään keinoja tunnistaa ja muistaa Jumalan hyvyys. Se vahvistaa todistustamme.”2
Kiitollisuus vahvistaa todistustamme. Se, että ilmaisemme kiitollisuutta, on tunnustus Jumalan käden vaikutuksesta elämässämme ja tapa huomioida Hänen lempeät armotekonsa meitä kohtaan. Tämä vuorostaan lisää luottamustamme siihen, että Herra kuulee rukouksemme ja vastaa niihin sekä ohjaa elämäämme. Kun huomaamme riippuvuutemme Herrasta, alamme luottaa Häneen yhä enemmän.
Kun kiitollisuutemme Herran siunauksista lisääntyy, myös halumme tulla Hänen luokseen lisääntyy, ja me käännymme Hänen puoleensa kaikessa, mitä teemme. ”Olkoot kaikki tekemisesi Herralle, ja minne menetkin, tapahtukoon se Herrassa; niin, suuntautukoot kaikki ajatuksesi Herraan; niin, kohdistukoon sydämesi kiintymys Herraan ikuisesti.
Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, – – ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle.”3
Kun näemme elämän kiitollisuuden linssien läpi, me katsomme Herraan jokaisessa ajatuksessa emmekä me epäile emmekä pelkää.4
Suurimpia inhimillisiä murhenäytelmiä on sokeus Herran yltäkylläisille siunauksille, olivatpa ne sitten Hänen lempeitä käskyjään tai armotekojaan. Jos me emme arvosta niitä suurenmoisia asioita, joita Hän on tehnyt hyväksemme, niin emme hyödynnä niitä. Typeryyttä on se, että saisi lahjan mutta ei ota sitä vastaan. Me osoitamme kiitollisuutemme käyttämällä sitä, mitä meille on annettu. Tärkein näiden lahjojen joukossa on Jeesuksen Kristuksen sovitus.
Laman ja Lemuel eivät koskaan pitäneet luvattuun maahan pääsyä siunauksena ja uuden elämän mahdollisuutena. Kiittämättömyydellään he polkivat Jumalan siunaukset jalkojensa alle.
Kiitollisuuden ansiosta me voimme nähdä Jumalan käden ohjaavan elämäämme. Se vahvistaa haluamme pitää Hänen käskynsä. Me sovitamme tahtomme Isämme tahtoon. On pieni asia tunnustaa Herran käden vaikutus kaikissa saamissamme siunauksissa. Sen palkintona on tieto, että Jumala on kanssamme ohjaten meitä elämämme haasteissa. Uskomme lisääntyy ja luottamuksemme Jumalaan vahvistuu.
Kiitollisuus on siemen, joka kukoistaa rakkaudentäyteisessä maaperässä.
Kiitollisuus saa aikaan kunnioitusta, anteeksiantoa, parantumista.
Kiitollisuus herättää mittaamatonta anteliaisuutta.
Kiitollisuus ylistää Jumalan lempeitä armotekoja.
Kiitollisuus elävöittää henkilökohtaista ilmoitusta.
Kiitollisuus kannustaa rukoilemaan ja rohkaisee rukoilevia polvia.
Kiitollisuus saa elämän kukoistamaan.
Kiitollisuus edistää parannusta, viisautta, kurssin oikaisemista.
Kiitollisuus laajentaa sydäntä.
Kiitollisuus vaalii liittoja.
Itse Kristuskin antoi polvillaan kiitoksensa Isälleen taivaassa.
Vaalikaamme perheessämme tätä jumalallista ominaisuutta.
Viitteet:
-
OL 59:7, 21, kursivointi lisätty.
-
Ks. ”Oi muistakaa, muistakaa”, Liahona, marraskuu 2007, s. 67, kursivointi lisätty.
-
Alma 37:36–37, kursivointi lisätty.
-
Ks. OL 6:36.