Elämämme täyttyy Pyhän Hengen vaikutuksesta, kun keskitymme enemmän Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen ja kohdistamme huomiomme paremmin Häneen. Näin tapahtuu, kun järjestämme aikaa opiskella Hänen elämäänsä, kun tutustumme Hänen oppiinsa ja todella toimimme, kuten Hän toimi, omaksuen Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia elämämme aikana.
On monia kertomuksia ja erilaisia kuvauksia siitä, kun leipää ja kalaa jaettiin väkijoukoille ja he saivat syödäkseen. Pidän erityisesti tästä kertomuksesta siten kuin sitä kuvataan jakeissa Joh. 6:5–14. Ihmisiä oli yli 5 000, ja Vapahtajalle annettiin viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Hän kiitti siitä, mitä heillä oli, ja siunasi ruoan. Sitten Hänen opetuslapsensa jakoivat siitä kaikille, ja ”kaikki olivat kylläisiä”1. Neljästä tapahtumaa kuvanneesta kirjoittajasta saamme tietää ainoastaan Johannekselta, että Vapahtaja ”kiitti Jumalaa”2 siitä, mitä heillä oli, vaikka heillä ei ollutkaan paljon väkijoukkoa ajatellen. Hänellä oli vain viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta ne tehtiin riittämään ja olemaan tarpeeksi, niin että kaikki tulivat kylläisiksi. Minulle tämä on loistava esimerkki siitä, mitä omassa elämässämme voi tapahtua, kun olemme kiitollisia, kun lausumme kiitoksemme siitä, mitä meillä on. Meillä ei kenties ole paljoa, mutta kun olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on, se riittää ja on kyllin tarpeisiimme. Kiitollisuus on suurenmoinen ja perustavanlaatuinen Kristuksen kaltainen ominaisuus, jota meidän tulee kehittää tunteaksemme enemmän iloa elämässämme ja voidaksemme nähdä Herran käden vaikutuksen aiempaa useammin.
Presidentti Nelson opetti seuraavaa puhuessaan kiitollisuuden parantavasta voimasta:
”Voimme kaikki kiittää maailman kauneudesta ja taivaiden majesteettisuudesta, jotka antavat meille häivähdyksen iankaikkisuuden laajuudesta. Voimme kiittää elämän lahjasta, hämmästyttävästä ruumiistamme ja mielestämme, joiden avulla voimme kasvaa ja oppia.
Voimme kiittää taiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista, jotka ravitsevat sieluamme.
Voimme kiittää mahdollisuudesta tehdä parannusta, aloittaa uudelleen, hyvittää rikkomukset ja lujittaa luonnetta.
Voimme kiittää perheestämme, ystävistämme ja rakkaistamme.
Voimme kiittää tilaisuudesta auttaa, hoivata ja palvella toinen toistamme, mikä kaikki tekee elämästä paljon merkityksellisempää.
Voimme kiittää jopa vastoinkäymisistämme, joiden ansiosta opimme asioita, joita emme muuten ymmärtäisi.
Ennen kaikkea voimme kiittää Isää Jumalaa hengestämme, joka tekee meistä kaikista veljiä ja sisaria – yhden suuren maailmanlaajuisen perheen.”3
Uskon todella, että Herra rakastaa kiitollisia ihmisiä ja kiitollisuutemme ansiosta meitä siunataan vieläkin runsaammin tarpeissamme, koska tiedämme ja ymmärrämme kaikkien siunaustemme lähteen.
Haluan päättää Alman sanoin, kun hän opetti kansaansa: ”Ja hän käski heitä viettämään sapatinpäivää ja pitämään sen pyhänä ja myös joka päivä kiittämään Herraa Jumalaansa.”4 Meitä kehotetaan kiittämään Herraa niin yksilöinä kuin perheinäkin. Elämämme muuttuu, kun keskitymme päivittäin Herralta saamiimme siunauksiin nähden Hänen kätensä vaikutuksen elämässämme ja ilmaisten kiitollisuutemme siunauksistamme rukouksessa jokaisen päivän päätteeksi. Mormonin kirja on täynnä todisteita siitä, että kiitolliset ihmiset ovat riemullista kansaa.
Olen kiitollinen rakastavasta taivaallisesta Isästämme ja Hänen Pojastaan, Vapahtajastamme ja Lunastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhän Hengen opastavasta johdatuksesta. Todistan siitä, että He ovat todellisia.