Jos näinä hyvin vaikeina aikoina aiomme kestää kohdallemme osuvat koettelemukset, kiusaukset ja haasteet ja palata lopulta kotiin taivaallisen Isämme luokse, on äärimmäisen tärkeää kulkea eteenpäin uskossa.[i]
Vapahtaja on täydellinen esimerkki siitä, kuinka kuljetaan eteenpäin uskossa. Tajutessaan sovituksen vakavuuden Hän anoi Isältään: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” Vastauksena taivaallinen Isä lähetti ”hänelle [enkelin], joka vahvisti häntä”.[ii]
Sillä hetkellä kun kärsimyksen koko taakka sai Jumalan Pojan kärsimään sekä ruumiissa että hengessä ja vapisemaan tuskasta,[iii] Jeesus ei epäröinyt suorittaa tehtäväänsä saati päättänyt lykätä tai lieventää vaadittua ponnistusta tai kerta kaikkiaan perua sen. Ei, Hän teki aivan päinvastoin. Hän rukoili yhä kiihkeämmin, niin että Hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.[iv]
Tällaisen Kristuksen kaltaisen uskon osoittaminen usein edellyttää meiltä sitä, että anomme kiihkeästi vahvistusta koettelemuksissamme.[v] Niin tehdessämme opimme sovittamaan tahtomme Jumalan tahtoon,[vi] sallimaan Kristuksen auttaa meitä matkan varrella ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät Hänen aikataulunsa mukaan.
Eräs sisar nimeltä Marie oli viiden lapsen yksinhuoltaja, jolla oli suuria vaikeuksia elättää perhettään. Vuosia sitten hän tuli puheilleni, koska minä olin hänen piispansa. Hän halusi neuvoja siitä, kuinka hän voisi paremmin auttaa muita. Pyysin häntä lisäämään paastouhriaan. Ilman pienintäkään valituksen sanaa hän teki niin ja kertoi sitten kuukausi toisensa perään, kuinka Herra oli siunannut hänen perhettään taloudellisesti ja siunannut häntä niin, että hän saattoi auttaa muita. Tätä jatkui vuosikymmeniä, kunnes hänen terveytensä petti. Silloinkin Marie oli jatkuvasti puhelimessa tiedustellen muiden kuulumisia, tarjoten kannustusta ja lausuen todistuksensa. Hän uskoi aina asioiden järjestyvän, ja niin aina tapahtuikin. Hän ei koskaan jättänyt kymmenyksiään maksamatta. Hän tutki pyhiä kirjoituksiaan uskollisesti ja palveli mielellään Apuyhdistyksessä laupeudentyön ohjaajana. Hänen elämänsä oli täynnä uskollisuutta.[vii] Vastikään Marie siirtyi rajan toiselle puolelle, mutta hänen uskonsa elää edelleen hänen perheessään ja niissä, jotka hänet tunsivat. Haluni kulkea eteenpäin uskossa on kasvanut hänen ansiostaan.
Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut parhaiten sen, kuinka me kuljemme eteenpäin uskoen Kristukseen: ”Kun puhumme vanhoista ja uusista temppeleistämme, osoittakoon kukin meistä teoillaan, että olemme Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia. Uudistakaamme elämäämme Häneen kohdistuvan uskomme ja luottamuksemme turvin. Pääskäämme osallisiksi Hänen sovituksensa voimasta tekemällä parannusta joka päivä. Ja pyhittäkäämme yhä uudelleen elämämme palvellaksemme Jumalaa ja Hänen lapsiaan – verhon kummallakin puolella.”[viii]
Todistan, että kulkeminen eteenpäin uskossa merkitsee sitä, että meistä on tulossa taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaisia. Kun teemme niin, tiedän, että Kristuksen sovituksellaan ilmaisema ääretön rakkaus antaa meille rauhaa, toivoa ja varmuuden siitä, että asiat kyllä järjestyvät.
[i]Kulkeminen eteenpäin uskossa tarkoittaa loppuun asti kestämistä. Ja kuinka se tehdään? Noudattamalla elävän Jumalan Pojan esimerkkiä – ks. 2. Nefi 31:16.
[ii]Luuk. 22:42–43.
[iii]Ks. OL 19:18.
[iv]Ks. JST Luke 22:44.
[v]Moosian kirjan luvussa 24 opetetaan, kuinka Alma ja hänen kansansa huusivat voimallisesti Jumalaa pelastamaan heidät jumalattoman pappi Amulonin ja tämän veljien käsistä. Herra vastasi heidän rukouksiinsa vahvistamalla heitä niin, että heidän taakkansa tuntuivat keveiltä. Lopulta heidät ihmeenomaisesti vapautettiin orjuudesta.
[vi]Katso jakeesta Moosia 15:7, kuinka Kristus sovitti tahtonsa Isän tahtoon, ja jakeesta 2. Nefi 10:24, kuinka me voimme tehdä samoin.
[vii]Jakeessa 1. Nefi 7:12 opetetaan, kuinka voimme parhaiten harjoittaa uskoamme Jumalaan – olemalla uskollisia Hänelle. Se tarkoittaa sitä, että teemme alttiilla sydämellä ja mielellä kaiken, mitä Hän meiltä pyytää.
[viii]Russell M. Nelson, Liahona, toukokuu 2019, s. 112.