Olemme opetettavina suuren osan elämästämme koulussa, kotona, ystäviemme parissa ja kirkossa. Osa tästä oppimisesta ja opetuksesta tapahtuu huomaamattamme. Me keskustelemme, kuuntelemme, autamme ja olemme esimerkkinä toisillemme arkisissa hetkissä ja eri tilanteissa elämämme varrella. Emme useinkaan ajattele näitä arkipäiväisiä opetustilanteita, mutta valmistautuessamme opettamaan kirkossa me menettelemme eri tavoin.
Jotta olisimme valmiita tuntemaan Hengen opetusta ja ymmärtämään hengellistä totuutta, meidän täytyy elää Jumalan opettamien käskyjen ja ohjeiden mukaan. Kun istumme kokouksessa, jossa emme ymmärrä sanomaa, emme jaksa keskittyä tai tunnemme suhtautuvamme opetettuihin totuuksiin kielteisesti, voimme tunnistaa jotain tärkeää itsessämme ja kysyä: Miksi tunnen näin? Mitä ajattelen ja mikä siihen johti? Riippuen valmistautumisestamme sekä kyvystämme ottaa vastaan hengellistä tietoa ja ohjausta me rakennumme itse ja rakennamme muita.
Hengen ääni
Herra on sanonut, että Hän puhuu meille hiljaisella äänellä, joka on enemmänkin kuiskaus. Hän ei ollut tulenliekissä, ei maanjäristyksessä eikä kovassa tuulessa. Hänen tapansa on lempeä, rauhallinen, hiljainen. Hän antaa sydämeemme tunteita ja mieleemme puhtautta. Siten me voimme rakentua, ymmärtää ja opettaa Herran tavalla, niin että ”se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä” (OL 50:22).
Herran tapa oppia ja opettaa on oppia ja opettaa Hengen kautta. Hän opetti pyhiä, kun heidän oli vaikeaa ymmärtää eri henkien ilmenemistä ja olemassaoloa:
”Totisesti minä sanon teille: Saarnaako se, jonka minä olen asettanut ja lähettänyt maailmaan saarnaamaan totuuden sanaa Lohduttajan mukaan totuuden Hengessä, sitä totuuden Hengessä vai jollakin muulla tavalla?
Ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta.” (OL 50:17–18.)
Mistä me tunnistamme totuuden Hengen? Paavali puhui Hengen hedelmistä, joita ovat ”rakkaus, ilo, rauha” (Gal. 5:22). Niistä tunnistamme Pyhän Hengen vaikutuksen, ja Hän ”opettaa rauhaa tuovia valtakunnan asioita” (OL 39:6).
Valmistautuminen
Maailma kuohuu ja sen mukana mielemme rannoille ajautuu kaikenlaisia oppeja, näkemyksiä, mielipiteitä ja totuudelta näyttäviä vääristelyjä. Jos olemme valmistautuneet sen varalle ja haluamme tuntea totuuden, me voimme tuntea opetuksessa Hengen vaikutuksen. On sekä opettajan että kuuntelijan vastuulla valmistautua, sillä silloin he kykenevät ”yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja [voivat] tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät” (Ef. 3:18–19).
Kun me valmistaudumme, me voimme rakentua yhdessä ja siten rakentaa Siionia, sillä ”totisesti näin sanoo Herra: Siion riemuitkoon, sillä tämä on Siion: PUHDASSYDÄMISET” (97:21).
Kasvu ykseydessä ja ymmärryksessä
Meidän puhdas sydämemme tekee meistä alttiita ottamaan vastaan Hengen puhetta, sillä me haluamme käyttää saamaamme tietoa valtakunnan rakentamiseen, hyvän tekemiseen, lähimmäisten siunaamiseen ja tullaksemme onnellisiksi ja kelvollisiksi palaamaan takaisin taivaallisen Isämme kotiin.
Paavali kirjoittaa edelleen Kristuksen kirkon ykseydestä:
”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef. 4:13–15.)
Olen kokenut tätä pyhien keskinäistä rakkautta ja Kristukseen kiinni kasvamista, kun olen valmistautunut antamaan osani opetukseen sunnuntaisin tai muissa kokouksissa kirkossa. Kun olen opettanut, olen tuntenut, kuten Nefi todisti, että ”kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin” (2. Nefi 33:1).
Tiedän, että Henki tunnistetaan hedelmistä, ja ettei ”Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2. Tim. 1:7), jotta me voisimme rohkeasti todistaa ja opettaa totuutta. Siten me pidämme mielemme rannat siisteinä ja voimme laskea jalkamme turvallisesti puhtaan opin vesiin ja virkistyä, vahvistua ja kerätä suuria tiedon aarteita rakentaaksemme Jumalan valtakuntaa.