Tämän maanpäällisen elämän aikana me pyrimme olemaan enemmän taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaisia. Haluamme oppia Heistä lisää, ja haluamme elää kuten He haluaisivat meidän elävän. Haluamme tulla pyhitetyiksi eli pyhiksi, koska He ovat pyhiä. Yksi voimallinen keino pyrkimyksessämme tulla pyhemmiksi on lepopäivä. Lepopäivä on asetettu meitä varten (ks. Mark. 2:27) auttamaan ja siunaamaan meitä elämässämme. Meille on annettu käsky ”viettää sapatinpäivää ja pyhittää se” (OL 68:29). Kun pyhitämme lepopäivän, meistä tulee pyhiä.
Mikä tehtävä lepopäivällä on pyrkiessämme tulemaan pyhiksi? Herra on sanonut, että voimme varjella itsemme, niin ettei maailma saastuta, menemällä rukoushuoneeseen ja antamalla uhriksi sakramenttimme Hänen pyhänä päivänään (ks. OL 59:9). Itsemme varjeleminen, niin ettei maailma saastuta, voidaan nähdä kutsuna, mutta se on myös valtava siunaus, jonka saamme, kun pyhitämme lepopäivän. Pyhänä oleminen tarkoittaa osittain sitä, että on puhdas, ja se, ettei elämässämme ole maailman tahroja tai likaa, on iso askel kohti pyhyyttä.
Tärkeä osa puhtaana pysymistä on sakramenttitoimitus. Kun nautimme sakramentin kelvollisesti, meille luvataan, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme (ks. OL 20:77). Henki pyhittää eli puhdistaa meidät (ks. 3. Nefi 27:20).
Meistä tulee pyhempiä, kun opimme lisää Vapahtajasta ja elämme, kuten Hän eli. Opimme Hänestä lisää, kun osallistumme kokouksiimme ja luokkiimme sekä henkilökohtaisen tutkimisemme ja jumalanpalveluksemme aikana lepopäivänä.
Meistä tulee pyhempiä myös silloin, kun keskitymme enemmän muihin, kuten Vapahtaja teki ollessaan maan päällä. Kun täytämme tehtävämme, me palvelemme muita. Voimme tuoda ystävän kirkon kokouksiin tai kotiimme ja kertoa hänelle evankeliumin siunauksista. Me voimme auttaa esivanhempiamme etsimällä heidän tietojaan ja valmistautumalla auttamaan heitä saamaan temppelitoimitukset. Voimme vahvistaa elävien sukulaistemme välisiä suhteita ja siunata muiden elämää osoittamalla heitä kohtaan rakkauttamme.
Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt, että lepopäivä antaa meille ”todellisen hengähdystauon päivittäisen elämän vaikeista olosuhteista sekä tilaisuuden hengelliseen ja fyysiseen uudistumiseen” (Liahona, toukokuu 2015, s. 129).
Presidentti Nelson on myös selittänyt oivaltaneensa, että hänen käytöksensä ja asenteensa lepopäivänä on merkkinä hänen ja taivaallisen Isän välillä. Sen sijaan että olisi luetteloja siitä, mitä pitää ja mitä ei saa tehdä, hän sanoi: ”Kun minun täytyi päättää, oliko jokin toiminta sopivaa lepopäivälle, kysyin itseltäni yksinkertaisesti: ’Minkä merkin haluan antaa Jumalalle?’ Tämä kysymys sai lepopäivää koskevat valintani päivänselviksi.” (Liahona, toukokuu 2015, s. 130.)
”Kun kansakunta käy huolettomaksi lepopäivän pyhittämisessä, se vaikuttaa kaikkiin elämän puoliin, ja ihmisten uskonelämä turmeltuu” (PKO, ”Lepopäivä”). Tämä periaate pätee paitsi kansakuntiin myös yksilöihin. Kun joku käy huolettomaksi lepopäivän pyhittämisessä, se vaikuttaa hänen elämänsä kaikkiin puoliin, ja hänen hengellinen elämänsä turmeltuu. Mutta mikäli me pyhitämme lepopäivän, se vaikuttaa myönteisesti elämämme kaikkiin puoliin ja meistä tulee pyhempiä.
Miten suurenmoinen siunaus lepopäivä onkaan! Haasteellisessa ja langenneessa maailmassa Herra on antanut meille päivän, joka – jos se pyhitetään asianmukaisesti – on paitsi ilon päivä (ks. Jes. 58:13–14) myös auttaa meitä tulemaan pyhitetyiksi – pyhiksi Herran edessä.