Ottaen huomioon, kuinka monimutkainen nykypäivän maailma on, omavaraisuuden saavuttaminen tuntuu usein lannistavalta pyrkimykseltä. Jos tavoitteen kuitenkin näkee uskon näkökulmasta, se on saavutettavissa. Kirkon käsikirjassa määritellään, että omavaraisuus on ”kyky, sitoumus ja pyrkimys huolehtia omista ja perheen hengellisistä ja ajallisista elämän perustarpeista”. Pyhät kirjoitukset sisältävät runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan lapset voivat saavuttaa omavaraisuuden. Miettikääpä Lehin väen taivalta läpi erämaan. Lehi jätti kaikki rikkautensa noudattaakseen Herran tahtoa. Vaikka Jumalan antama ohjaus lievensikin erämaan vaikeuksia – näkyjen, enkelin käyntien ja Liahonan tarjoaman johdatuksen muodossa – erämaa oli epäilemättä yhä kauhea paikka ja näiden ihmisten matka oli täynnä haasteita. Mormonin kirjassa kerrotaan yhdestä erityisen valitettavasta tapahtumasta, kun Nefi vahingossa rikkoo teräsjousensa ja palaa Lehin leiriin ilman ruokaa. Niin vakavan vastoinkäymisen edessä koko Lehin väki, myös Lehi itse, alkaa nurista Herraa vastaan. Järkevästi ajatellen ilman luotettavaa jousta he eivät saisi yhtään ravintoa vaan kuolisivat. Nefi ei kuitenkaan lankea kiusaukseen nurista vaan panee luottamuksensa Herraan. Merkkinä tästä luottamuksesta Nefi tekee puisen jousen ja nuolen vähäisistä saatavilla olevista aineksista ja pyytää nyt katuvaa isäänsä, profeettaa, tiedustelemaan Herralta, mistä hän voi löytää ravintoa. Ilmoitus tulee Liahonan välityksellä, ja Nefi hankkii runsaasti ravintoa.
Nefi toteutti tehokkaasti omavaraisuuden periaatteita. Kuinka me voimme toimia samoin tänään? Mitä me voimme tehdä antaaksemme itse merkin Herralle siitä, että luotamme Häneen kuten Nefi? Ajallisesti katsoen me voimme ”valmistaa oman puisen jousemme ja nuolemme” aloittamalla jossakin koulutusohjelmassa tai perustamalla yrityksen. Käymällä läpi kirjasen Polkuni kohti omavaraisuutta ja liittymällä kirkon omavaraisuusryhmään me voimme sijoittaa ajalliset pyrkimyksemme laajempaan hengelliseen näkökulmaan. Me saamme lisää valoa ajallisiin kysymyksiin, kun näemme ne uskon näkökulmasta. Tässä hengellisessä valossa yksi erityisen keskeinen merkki Herralle luottamuksestamme Häneen on elää kymmenysten lain mukaan tehden parhaamme tehtävässämme perheen elättäjänä. Useimmat kirkon jäsenet ovat tietoisia siitä, että Jumala on luvannut ajallisen runsauden siunauksia niille, jotka noudattavat kymmenysten lakia, kuten on ilmoitettu profeetta Malakian välityksellä: ”Koetelkaa minua tällä tavalla – –. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat.” Nykypäivän ilmoituksessa Herra sanoo kymmenysten olevan välttämättömiä Siionin maan pyhittämiseksi ja lopulta korvaamattomia, jotta itse Siion voidaan rakentaa: ”Ellei minun kansani noudata tätä lakia – –, katso, totisesti minä sanon teille, ettei se ole Siionin maa teille.” Siion on pyhä paikka, johon puhdassydämiset kootaan yhteen ja jossa he elävät vanhurskaudessa. Sitä ei ”voida rakentaa muuten kuin selestisen valtakunnan lain periaatteiden mukaan”, ja se on puolustus- ja suojapaikka.
Pohtiessamme näitä ilmoituksia voimme siten kysyä itseltämme: Haluanko antaa oman osani Siionin rakentamiseen? Voiko kymmenysten lain mukaan eläminen olla merkkinä Herralle siitä, että luotan Häneen? Ymmärränkö, että se on selestinen laki, joka yhdessä muiden kanssa auttaa minua tulemaan kelvolliseksi iankaikkisen elämän iloon? Kymmenysten lain mukaan eläminen on tuonut minulle ja perheelleni lukemattomia siunauksia. Rukoukseni on, että me kaikki Herran pyhät teemme kymmenyksistä tukipilarin pyrkimyksessämme kohti ajallista – ja lopulta hengellistä – omavaraisuutta.