Tämä artikkelisarja kertoo muutaman lähetyssaarnaajan ajasta lähetystyössä neljän kysymyksen avulla. Artikkelit on koottu yhteistyössä lähetyssaarnaajien, heidän perheidensä sekä Hämeenlinnan piispakunnan kanssa. (Toim. huom. Alvar Calderon kotiutui lähetystyöstään huhtikuun puolessa välissä.)
Tämä artikkelisarja kertoo muutaman lähetyssaarnaajan ajasta lähetystyössä neljän kysymyksen avulla. Artikkelit on koottu yhteistyössä lähetyssaarnaajien, heidän perheidensä sekä Hämeenlinnan piispakunnan kanssa. (Toim. huom. Alvar Calderon kotiutui lähetystyöstään huhtikuun puolessa välissä.)1. Kielen oppiminen - kuinka kauan kesti ennen kuin pärjäsit itsenäisesti ja onko alueellisia murre-eroja?
1. Kielen oppiminen - kuinka kauan kesti ennen kuin pärjäsit itsenäisesti ja onko alueellisia murre-eroja?Kielen oppiminen oli mielenkiintoista, Slovaki ei ole kieli helpoimmasta päästä, mutta kahden muun vieraan kielen osaaminen auttoi aika lailla! On vaikea muistaa kauanko oppiminen kesti, mutta jo kahden kenttäkuukauden jälkeen minun piti osata tulla toimeen, sillä osasin kieltä paremmin kuin jatkokouluttajani (hänella oli vaikeuksia oppia). Kuuden kuukauden jälkeen kieli sujui jo melko sujuvasti, pystyin erottamaan kaikki sanat, joita ihmiset käyttivät, mutta en tietenkään tuntenut kaikkia sanoja. Täällä on jonkinlaisia eroja, joista paikalliset ovat ylpeitä: Lännessä, Bratislavaa läheisillä alueilla ihmiset puhuvat 'karkeammin' sillä he ovat lähempänä Tsekin rajaa, jossa ihmiset eivät puhu pehmeästi. Lähes kaikki eteläisessä osassa Slovakiaa puhuvat Slovakin lisäksi myös Unkaria, ja heillä on taas omat murteensa (kaikki eivät edes välttämättä osaa Slovakia). Mitä enemmän matkustat itäänpäin, sitä pehmeämmäksi murre muuttuu. Kysymyksiin vastatessa olen kaupungissa nimeltä Košice, lähetyskenttämme itäisimmässä kaupungissa. Slovakien mukaan puhtainta Slovakia puhutaan kaupungissa nimeltä 'Martin'.
2. Mikä yllätti kyseisessä maassa?
2. Mikä yllätti kyseisessä maassa?Lähinnä se, miten läheiset suhteet Slovakialla on ympäröiviin maihin. Heillä on hyvät suhteet Puolaan, Ukrainaan, Unkariin, Itävaltaan, Saksaan, sekä Tsekkeihin. Slovakialla on pitkä historia kyseisten maiden kanssa, ja se on myös nähtävää puhuessa ihmisille kaduilla. Lähes kaikki täällä osaavat vähintään kolmea kieltä (Slovakia, Tsekkiä, ja yhtä edellä mainittujen maiden kieltä). Meidänkin tarvitsee osata Tsekkiä, sillä suurin osa kirkon materiaalista on Tsekiksi, meidän ja jäsenten lukiessa käännämme lauseet Slovakiksi samanaikaisesti.
3. Mihin on vaikeinta sopeutua?
3. Mihin on vaikeinta sopeutua?Ensimmäinen kesäni täällä oli paahtavan kuuma, eikä missään ole ilmastointilaitteita. Päivisin varjossa oli 35-40 astetta (auringossa käveleminen monen tunnin ajan ei helpottanut) , ja asuntomme lämpötila ei kesän aikana laskeutunut alle kolmenkymmenen asteen (saati sitten kappelitilamme). Koulutuksiimme mennessä junan vaunut olivat joskus seisoneet useita tunteja auringossa, tekien niistä liikkuvia saunoja. No, onneksi seuraava kesä ei ollut yhtä kuuma!
4. Miten ihmiset suhtautuvat siellä lähetyssaarnaajiin?
4. Miten ihmiset suhtautuvat siellä lähetyssaarnaajiin?
Slovakia on erittäin katolilainen maa, jossa ihmiset vaalivat vanhoja perinteita. Moni täällä kasvoi kommunismin aikana, jolloin kaikki uskonnot olivat kiellettyjä, ja uskovaisia vainoittiin. Tästä syystä moni nuori ei kasvanut käyden kirkossa, mutta vanhemmat sukupolvet ovat uskovaisia. Kontrasti on suuri esim. viereiseen Tsekin tasavaltaan, jossa noin 90 prosenttia ihmisista ovat omien sanojensa mukaan ateisteja. Nuoret ihmiset suhtautuvat meihin avoimesti ja monet etsivät tosi kirkkoa, mutta vanhemmat ovat melko epäluuloisia kaikkea uutta kohtaan. Jäsenet täällä ovat mahtavia, he auttavat meitä niin monella eri tavalla, sillä tällä hetkellä täällä ei ole liian paljon jäseniä, mutta he ovat valmiita auttamaan meitä senkin edestä.