Lähetyssaarnaajien matkassa osa 4/5: Oscar Calderon - Bulgaria

Tämä artikkelisarja kertoo muutaman lähetyssaarnaajan ajasta lähetystyössä neljän kysymyksen avulla. Artikkelit on koottu yhteistyössä lähetyssaarnaajien, heidän perheidensä sekä Hämeenlinnan piispakunnan kanssa.

1. Kielen oppiminen -kuinka kauan kesti ennen kuin pärjäsit itsenäisesti ja onko alueellisia murre-eroja?

Tämä riippuu päivittäisestä valmistautumisesta. Jos tekee oman osansa niin Herra auttaa ymmärtämään ja puhumaan sen mitä tarvitsee.Sen jälkeen kun olin ollut maassa 6 kuukautta pysyin pääosin helposti perässä ihmisten puhuessa ja pystyin sanomaan mitä halusin. Kysymyksiin vastatessa, olen ollut täällä vuoden verran ja sanavarastoni on yhä suppea, mutta tästä huolimatta ymmärrän mitä ihmiset sanovat.

2. Mikä yllätti kyseisessä maassa?

Täällä ei ole talvea. Saavuin helmikuussa enkä nähnyt lunta. Viimeisten neljän kuukauden aikana olen nähnyt lunta neljänä päivänä. Jouluaattona kuljimme ulkona ilman takkia. Elintasoero Suomeen nähden oli myös yllättävä ottaen huomioon, että molemmat maat kuuluvat Euroopan Unioniin.

3. Mihin on vaikeinta sopeutua?

Asioiden järjestyksessä pitämiseen. Täällä on koko ajan enemmän ajateltavaa, kuin käytettävissä olevia resursseja. Jatkuvasti pitää miettiä, mitkä asiat ovat kiireisimpiä ja tärkeimpiä. Ennen lähetystyötäni en juurikaan murehtinut ajankäytöstä tai -tuhlauksesta, joten täällä onnistuu huomaamattakin kerryttämään stressiä.

4. Miten ihmiset suhtautuvat siellä lähetyssaarnaajiin?

Riippuu ihmisestä. Useimmilla on kiire, eivätkä he jää juttelemaan. Yleensä yhden minuutin keskustelun jälkeen kaikki ovat ystävällisiä. Täällä liikkuu kaikenlaisia huhuja kulteista, jotka ajavat ihmisiä itsemurhaan ja kohtuullisen usein ihmiset yhdistävät meidät näihin. Mutta parhaita ovat ne päivät, jolloin joku tulee tuntemaan Lunastajansa.