Tämä artikkelisarja kertoo muutaman lähetyssaarnaajan ajasta lähetystyössä neljän kysymyksen avulla. Artikkelit on koottu yhteistyössä lähetyssaarnaajien, heidän perheidensä sekä Hämeenlinnan piispakunnan kanssa.
Tämä artikkelisarja kertoo muutaman lähetyssaarnaajan ajasta lähetystyössä neljän kysymyksen avulla. Artikkelit on koottu yhteistyössä lähetyssaarnaajien, heidän perheidensä sekä Hämeenlinnan piispakunnan kanssa.1. Kielen oppiminen -kuinka kauan kesti ennen kuin pärjäsit itsenäisesti ja onko alueellisia murre-eroja?
1. Kielen oppiminen -kuinka kauan kesti ennen kuin pärjäsit itsenäisesti ja onko alueellisia murre-eroja?Skotlannissa ja Irlannissa puhuvat englantia, ja sitähän oon opiskellut ihan muksusta asti koulussa. Pärjääminen kielen kanssa ei siis ollut ongelma, mutta toki skoteilla on alueittain varsin jännittäviä tapoja puhua.
2. Mikä yllätti kyseisessä maassa?
2. Mikä yllätti kyseisessä maassa?Samankaltaisuus Suomeen - ihmiset ovat suorapuheisia ja konstailemattomia, ruoka perunaa, lihaa ja vihanneksia ja bussit sekä muut kulkuvälineet tuntuu toimivan samalla periaatteella. Yllätyin lääkärin määräämiä lääkkeitä hakiessani siitä, ettei täällä makseta reseptiantibiooteista mitään, vaan ne saa ilmaiseksi!
3. Mihin on vaikeinta sopeutua?
3. Mihin on vaikeinta sopeutua?Pieniin, hupsuihin asioihin. Siihen, ettei ruokakaupassa ole jäätelopuikkoja kuin monipakkauksissa ja ettei salmiakkia saa muuten, kuin kotiin kirjoittamalla. Talvi ei oikein tuntunut talvelta, kun lunta oli poikkeuksellisesti jopa yhden viikonlopun verran ja kostea kylmyys on hyvin erilaista (ja ikävämpää) kuin kotoinen kuiva pakkanen. Viiden kuukauden jälkeen alkoi toki myos kaivata edes lyhyttä keskustelua suomeksi, vaikka englanti sujuukin ongelmitta.
4. Miten ihmiset suhtautuvat siellä lähetyssaarnaajiin?
4. Miten ihmiset suhtautuvat siellä lähetyssaarnaajiin?Hyvin. Suomen tavoin enemmistö skoteista on tapauskovaisia jotka käyvät kirkossa lähinnä häiden ja hautajaisten yhteydessä. Skotlannilla on samankaltaista historiaa Pohjois-Irlannin kärjistyneiden uskontokiistojen osalta, niin suurin osa mielellään 'pysyy erossa, koska uskonnosta ei mitään hyvää koidu kenellekään', mutta ovat rehellisyydestään huolimatta kohteliaita. Moni ilmaisee arvostavansa yrityksiämme, sitäkin useampi ihmettelee kuunteleeko meitä muka kukaan. Vaikka harva on superinnokas meitä kutsumaan koteihinsa, niin mielellään vaihtavat kuulumiset kaduilla.
Ihmisten opettaminen on ehdottomasti parasta lähetystyössä, ja erityisesti mahdollisuus nähdä se muutos, jonka Kristuksen jalanjäljissä seuraaminen pieni askel kerrallaan, voi ihmisessä saada aikaiseksi. Parhaat päivät ovat niitä, jolloin Pyhä Henki kuljettaa sinne missä meitä tarvitaan ja jolloin, lopputuloksesta riippumatta, voi päivän päätteeksi sanoa kulkeneensa ja puhuneensa Herran tahdon mukaisesti.