Oltuani tämän ihanan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen noin kaksi ja puoli vuotta, minut kutsuttiin ensimmäiseen tehtävääni, Apuyhdistyksen apulaissihteeriksi.
Tehtävään kuului muun muassa Apuyhdistyksen kokouksissa läsnä olevien aikuisten nimien merkkaaminen muistiin. Lisäksi jatkoin jo aiemmin omaksumaani kirjoittelua Apuyhdistyksen epäviralliselle palstalle teemalla ' Mitä opin tänään kirkossa?'. Tein muistiinpanojani sakramenttikokouspuhujien puheista sekä muistiinpanoja Apuyhdistyksessä ja pyhäkoulussa kuulluista asioista.
Myöhemmin olen kuullut, että osa niistä kallisarvoisista sisaristamme, jotka eivät jostakin syystä päässeet kirkkoon sunnuntaisin, eli tekstieni varassa. Eräs jäsen kertoi eläneensä noin kaksi kuukautta kirjoittamieni hengellisten tiivistelmien varassa.
Apulaissihteerinä haasteeni oli opetella kaikkien sisarten nimiä. Tehtävään asettamissiunauksessani sain erityisen ihanan lupauksen, että tehtävä kevennetään minulle.
Otin käyttöön muistilehtiön, joka toimi Apuyhdistyksessä sunnuntaisin kiertävänä nimilistana. Se ikään kuin kevensi tehtävääni ja voitin vaikeuteni tunnistaa kaikki nimeltä. Listan alkuun kirjoitin:
'Jeesus opetti seuraajilleen, että Jumalalta tuleva ilmoitus on kallio, jolle Hän rakentaisi kirkkonsa. Kirkko olemme me. Hyvä paimen laskee jälleen lampaitansa, eli meitä. Olisitko hyvä ja kirjoittaisit tähän nimesi läsnäolon merkiksi. Jos olet vierailija, laittaisitko V. Kiitoksia.'
”Ja joutuin tulee aika”
Tästä minulle tuli perinne. Läsnäolijoiden nimilista oli lampaiden laskemista. Eräänä päivänä tutkiessani Mormonin kirjaa törmäsin kohtaan 1.Nefi 22:24-25:
”Ja joutuin tulee aika, jolloin vanhurskaita pitää johdatettaman kuin juottovasikoita ja Israelin Pyhän pitää hallitseman vallassa ja väkevyydessä ja voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
Ja hän kokoaa lapsensa neljältä ilmansuunnalta, ja hän laskee lampaansa ja he tuntevat hänet; ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen ja hän ruokkii lampaitaan ja hänessä he löytävät laitumen.”
Olin kirjoittanut muistilehtiöön, mitä Pyhä Henki oli käskenyt ja vasta paljon myöhemmin sain vahvistuksen. Sieluni ilakoi aina kun palaan tuohon kohtaan.
Apulaissihteeri vuoteni aikana kehityin paljon ja tutustuin Apuyhdistyksen upeisiin sisariin, jotka ovat käyneet minulle rakkaiksi, ja kyllä, muistan heidän nimensä nyt aivan uudella tavalla. Näen heidät arvokkaina Taivaallisen Isän tyttärinä, joiden jokaisen elämällä on äärettömän suuri merkitys ja jumalallinen suunta.
Jos yksikään lammas katoaisi, niin Hyvä Paimen kyllä lähtisi etsimään häntä.
Vastaus temppelirukoukseen
Viime heinäkuussa sain kirkossa uuden tehtävän. Kesken pyhäkoulun piispa tuli yllätyksekseni kutsumaan minut toimistoonsa ja esitti, että minut kutsuttaisiin Apuyhdistyksen sihteeriksi. Eli aivan oikeaksi sihteeriksi. Sanoin melkein heti, että otan tehtävän vastaan.
Mieleeni tuli, että piispa oli kuullut, kun olin rukoillut, mitä muuta voisin tehdä kirkkomme eteen. Lisäksi olin saanut temppelissä kokemuksen, että olin varma, että tulen antamaan kirkolle rakkauttani kaikesta mielestäni, väkevyydestäni ja sielustani.
Seuraavana sunnuntaina minut erotettiin tehtävään. Erottamisrukouksesta jäi mieleeni, että minulle luvattiin siinä terveyttä, jotta voin toimia tehtävässäni.
Nykyisin olen muun muassa pitänyt kirjaa Apuyhdistyksen kokouksissa. Ja kyllä, lampaiden laskeminen jatkuu minulla myös.
Olen aina niin hyvilläni, kun muistan nämä ihmeet ja tapahtumat ja voin tallentaa ne taivaiden aarrearkkuuni. Tämä Oulun seurakunta, jota kutsun 'erityisseurakunnaksi ', on kyllä käynyt minulle niin rakkaaksi ja ihanaksi.
Nämä asiat haluan jättää Jeesuksen Kristuksen, Herramme nimessä, Aamen.
Nita Korpelin Oulun seurakunnasta