Rakkaat ystävät,
Mikä ilo onkaan kulkea opetuslapseuden polkua kaikki yhdessä teidän ja Herran kanssa.
Kun Jeesus vieraili nefiläisten luona, Hän puhui heille samaan tapaan kuin vuorisaarnassaan korostaen, että se, mikä oli muinaisena aikana, mikä oli lain alla, on kaikki Hänessä täytetty [1]. Herran sanat yli 2000 vuotta sitten siitä, että ”vanha on kadonnut, ja kaikki on tullut uudeksi” [2] herättävät yhä vastakaikua tänäkin päivänä. Korkeampi ”laki” oli annettu, pyhempi tapa elää oli opetettu.
Kun Jeesus oli maan päällä, Hän opetti keventämällä taakkoja ja auttamalla avun tarpeessa olevia. Jotkut saattavat ajatella, että uskonkäsityksemme rajoittavat tahdonvapauttamme ja mahdollisuuksiamme, mutta me kaikki havaitsemme, että Herran antama puhdas totuus ja oppi tekee meidät vapaiksi ja tarjoaa jumalallista johdatusta, apua ja turvaa sekasortoisessa maailmassa.
Jeesuksen opetukset erosivat fariseusten opetuksista erityisesti lepopäivän pyhittämisen suhteen. Fariseukset yrittivät vaikuttaa vanhurskailta, mutta heidän tarkoitusperänsä olivat epäpuhtaat. Jeesus opetti, että hyvän tekeminen ja muiden auttaminen on tärkeämpää kuin lain tiukan tulkinnan noudattaminen. Hän käytti parantamisen ihmetekoja tilaisuutena opettaa lepopäivän todellista merkitystä ja myötätunnon ja rakkauden tärkeyttä.
Kun Jeesus sanoi, että ”sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” [3], Hän tarkoitti, että sapatinpäivä on Jumalan antama kallisarvoinen lahja, joka tarjoaa meille tauon jokapäiväisen elämän haasteista ja mahdollisuuden fyysiseen ja hengelliseen uusiutumiseen. Lepopäivä ei ole päivä, jona toimitetaan jokapäiväisiä asioita, vaan lisätilaisuus lepoon ja lohtuun, henkilökohtaiseen ilmoitukseen Hänen sanansa kuuntelemisen ja opiskelun kautta sekä mahdollisuus tehdä hyvää ja kohottaa muita. .
Se, että korostetaan ehdottomia ja sokeita perinteisiin ja rakenteisiin nojaavia sääntöjä iankaikkisten ja tosien jumalallisten periaatteiden sijaan, jättää huomiotta Hänen jumalallisen pyrkimyksensä auttaa meitä kehittymään. Kun keskitämme elämämme Herraan, Hänen ikeestään tulee hyvä kantaa ja Hänen kuormastaan tulee kevyt.[4] Jumala antaa meille käskyjä, mukaan lukien lepopäivän pyhittämisen lain, ei alistaakseen vaan siunatakseen meitä. Tie taivaallisen Isän luo on kaita ja kapea, mutta Herra saapui ilmoittaakseen, että meidän ei tarvitse kulkea sitä yksin. Hän kutsuu meistä jokaisen, joka kokee olevansa ”kuormien [uuvuttama]” [5] seisomaan Hänen rinnallaan, iloiten sitomaan itsensä Häneen ja antamaan Hänen kantaa kuormiamme meidän kanssamme.
Hepreankielen sana sapatti tarkoittaa “lepoa.” Kyllä, Hänen lupauksensa on: ”Teidän sielunne löytää levon.” [6]
Teemmekö edelleen luetteloita asioista, joita lepopäivänä saa ja ei saa tehdä? Vai olemmeko muuttuneet Kristuksessa ja Hänen kanssaan ja kirjaammeko taivaallisen Isän avulla omaa yksilöllistä suunnitelmaamme siitä, mitä tapahtuu ennen sapattia, sen aikana ja sen jälkeen?
Sapatista voi tulla meille ilon päivä, kun palvelemme muita, erityisesti niitä, jotka eivät voi hyvin tai ovat yksinäisiä tai puutteenalaisia. Kohottamalla heidän mielialaansa kohotamme samalla omaamme.[7]
Luokaamme yhteyttä taivaalliseen Isään alati, mutta erityisesti sapatinpäivänä, sekä kirkkorakennuksen sisä- että ulkopuolella, kodeissamme ja ystäviemme ja sukulaistemme kodeissa.
Olen kiitollinen mahdollisuudesta kulkea teidän kanssanne ja Herran kanssa opetuslapseuden polkua. Tunnen itseni siunatuksi, sillä minulla on Herra ja teidät veljinäni ja sisarinani ja ystävinäni rinnallani. Olen kiitollinen lepopäivästä omassa elämässäni ja perheeni elämässä. Se auttaa meitä muodostamaan hengellisen yhteyden uudelleen ja viettämään aikaa yhdessä, vahvistaen rakkauttamme ja yhteenkuuluvuuttamme.
Haluaisin kutsua teidät tarkastelemaan tapojanne, kun etsitte yksilöllisiä keinoja muodostaa sapatista ilon päivä. Tarvitsemme auttavia käsiänne ja rakastavia hymyjänne sunnuntaikokouksissamme kappeleissamme. Me emme voi kulkea polkua yksin. Jatkakaamme Hänen opetustensa opiskelua ja niiden soveltamista omaan elämäämme ja pyrkikäämme kunnioittamaan lepopäivää Jumalan pyhänä lahjana. Jakakaamme tämä lahja muiden kanssa!
2. 3. Nefi 12:47, korostus lisätty.
7. Ks. Russell M. Nelson,”Lepopäivä on ilon päivä”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2015.