Harva meistä palvelee viidesti lähetystyössä ulkomailla: Samoassa, Tongassa, Skotlannissa ja kahdesti Sveitsin temppelissä.
Sisar Anna-Liisa Rinne (1920–2016) ehti pitkän ja rikkaan elämänsä aikana palvella kanssaihmisiään monin eri tavoin.
Syyskuussa 2016 verhon toiselle puolelle siirtynyt sisar Rinne (o.s. Tola) syntyi keskimmäiseksi lapseksi, perheensä ainoaksi tyttäreksi, viisihenkiseen helsinkiläisperheeseen.
Talvisodan kynnyksellä neiti Tola aloitti lääketieteen opinnot ja liittyi Lotta Svärd -järjestöön. Talvisotaan hän ei osallistunut mutta palveli jatkosodassa apusisarena sotilassairaalassa Joensuussa ja Vierumäellä.
Apusisarena toimimisen ohessa hän jatkoi lääketieteen opintojaan, valmistui lääkäriksi ja erikoistui lastenlääkäriksi(lisätty). Sodan päätyttyä hän avioitui ja sai keväällä 1945 esikoisensa Kaarinan. Seuraavana vuonna perheeseen syntyi poika Juhani ja vuotta myöhemmin vielä toinen tytär Marjatta. Kuopus Heikki syntyi perheeseen vuonna 1952.
Kasteelle Kuopiossa
Vuonna 1960 sisar Rinne muutti nuorimman poikansa ja tytärtensä kanssa Kuopioon, josta hän oli saanut uuden lääkärinviran.
Jo ennen muuttoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kirkon lähetyssaarnaajat olivat vierailleet perheen luona Helsingissä.
Anna-Liisa Rinteen ensikosketuksena kirkkoon oli kuitenkin lehtiartikkeli, jonka hän oli lukenut jo vuonna 1946. Se käsitteli apostoli Ezra Taft Bensonia ja Suomen pyhittämistä lähetystyölle.
Tuo artikkeli tuli hänen mieleensä, kun hän avasi ovensa lähetyssaarnaajille. Toukokuussa 1960 Anna-Liisa ja kolme hänen lapsistaan kastettiin Kuopiossa.
Sisar Rinne toimi Kuopion vuosinaan muun muassa seurakuntansa Apuyhdistyksen johtajana ja koko Suomen Nuorten Naisten johtajana. Aktiivinen sisar järjesti erilaisia nuorten yhteisiä tapahtumia ja vaikutti osaltaan siihen, että uskontoinstituutti saatiin Suomeen.
Seurakuntalaiset kokoontuivat usein yhteen Rinteiden tilavaan asuntoon, kunnes vuonna 1970 sisar Rinne muutti uuteen työhön Jyväskylään. Siellä hän ehti toimia kahdesti piirilähetyssaarnaajana. Työ oli valmistautumista tulevaan.
'Mutta minä olen tässä'
Jäätyään sairaseläkkeelle vuonna 1974 sisar Rinne suuntasi ehtymättömän tarmonsa lähetystyöhön. Kutsu palvella puolitoista vuotta lähetystyössä Samoassa merkitsi eksotiikkaa ja uusia haasteita. Sisar Rinne kehitti lähetystyössä ollessaan erityisesti saarten asukkaiden elinoloja ja opasti heitä muun muassa hygienian parantamisessa.
Lisäksi hän sai tehtäväkseen perustaa koulun, jossa hän opetti asukkaille keittotaitoja ja ravitsemusta. Saarilla oli aliravittuja lapsia, mutta perheiden tilanne parani huomattavasti, kun he ryhtyivät viljelemään hyväksi proteiinin lähteeksi tiedettyä siipipapua.
Jo ennen lähetystyön päättymistä saapui uusi kutsu. Tällä kertaa se merkitsi puolentoista vuoden lähetystyötä Tongassa.
Tyynenmeren saarilla palvellessaan sisar Rinne koki lukuisia kertoja, miten Herra oli hänen kanssaan. 30 vuotta sitten julkaistussa Valkeus-lehden artikkelissa sisar Rinne muisteli erästä kokemustaan:
– Tongaan päästyäni en osannut kieltä juuri lainkaan. Silti minut lähetettiin yksin erääseen kylään puhumaan. Menin sinne taskussani 10 minuutin puhe. Perillä kuulin, että saisinkin käyttää kokonaisen tunnin. Olin kauhuissani. Sitten kuulin selvästi sanat : ”Mutta minä olen tässä.” Pelko hävisi ja minä puhuin tunnin.
Sisar Anna-Liisa Rinne palasi Tongasta vuonna 1978, minkä jälkeen hänet kutsuttiin lähetystyöhön kolmannen kerran, tällä kertaa Skotlantiin, jossa hän palveli taaskin puolitoista vuotta saarnaten evankeliumia.
Seuraavalla vuosikymmenellä hän palveli lähetyssaarnaajana vielä kaksi kertaa Sveitsin temppelissä vuosina 1981 ja 1983–1984.
Väsymätön palvelija ja historioitsija
Vuonna 1986 julkaistiin sisar Rinteen kokoama ja kirjoittama kirja Kristuksen kirkko Suomessa. Tämä arvostettu(lisätty) teos on toistaiseksi ainoa kattava esitys kirkon historiasta Suomessa.
1990-luvun alussa sisar Rinne suuntasi jälleen kerran ulkomaille ja muutti kolmeksi vuodeksi Floridaan. Sieltä palattuaan hän asettui asumaan Turun 1. seurakunnan alueella sijainneeseen palvelutaloon.
Tässä kodissaan, vain parin kilometrin päässä Turun kappelista, sisar Rinne asui 17 vuotta. Vielä 90-vuotiaanakin hän käveli kirkkomatkansa ilman apuvälineitä.
Viimeiset kolme elinvuottaan uuttera Herran ja lähimmäistensä palvelija vietti turkulaisessa hoitokodissa.