Suomen entinen lähetysjohtaja Mark Eugene Anderson kuoli 23. maaliskuuta 2018 kotonaan Centervillessä Utahissa. Hänen muistotilaisuutensa pidettiin 14. huhtikuuta Centervillessä. Lähetysjohtaja Andersson syntyi Pocatellossa Idahossa 19. tammikuuta 1926 ja oli kuollessaan 92-vuotias.
Lähetysjohtaja Anderson palveli lähetyssaarnaajana vuosien 1946–1949 aikana ensin puoli vuotta Ruotsissa ja sitten Suomessa. Vanhin Anderson oli ensimmäinen ulkomainen kokoaikainen lähetyssaarnaaja, joka oppi suomen kielen. Lähetystyössään hän toimi muun muassa Helsingin piirin johtajana ja Suomen ensimmäisen lähetysjohtajan Henry A. Matisin neuvonantajana. Suomen lähetysjohtajana veli Anderson palveli vuosina 1961–1964.
Opiskellessaan lakia Utahin yliopistossa veli Anderson tapasi Instituutin tanssiaisissa Marilyn Feltin, joka toimi tuohon aikaan Utahin sinfoniaorkesterin viulistina. Markin valmistuttua oikeustieteen tohtoriksi hänet ja Marilyn vihittiin avioliittoon Salt Lake Cityn temppelissä vuonna 1954. Muutettuaan Coloradoon he adoptoivat pienen intiaanipojan, jolle antoivat nimen Benjamin Mormonin kirjan kuningas Benjaminin mukaisesti. Palattuaan Salt Lake Cityyn heille syntyi poika, Mark Felt. Kahden lapsen lisäksi heillä on kuusi lastenlasta ja yhdeksän lastenlastenlasta.
Lähetysjohtaja Anderson toimi monissa tehtävissä muun muassa vakuutus- ja kiinteistöalalla. Kuitenkin lähetystyö oli hänelle ja Marilynille sydämen asia. He palvelivat lähetyssaarnaaja-avioparina Espanjassa, Kolumbiassa, Ukrainassa, Texasissa ja Kaliforniassa. Andersonit palvelivat myös Suomen temppelissä. Lähetystyössään he edistivät evankeliumia myös musiikillisten lahjojensa avulla.
Lähetysjohtaja Anderson kouluttautui nuoruudessaan USA:n armeijan lentäjäksi. Harrastuksenaan hän rakensi myöhemmin yksipaikkaisen kevyen lentokoneen. Sittemmin hän aloitti viulujen rakentamisen. Sisar Andersonilla on käytössään nykyisinkin veli Andersonin tekemä ensimmäinen viulu.
Lähetysjohtaja Anderson oli tunnettu leveästä hymystään ja lempeästä hengestään. Hänellä oli paljon rakkautta suomalaisia ja evankeliumia kohtaan. Muistamme-kirjassa (s. 41–45) hän sanoo:
”Rakastan suomalaisia ja Suomen kansaa ja erityisesti suomalaisia pyhiä. – – Suomalaisten vakaudessa, heidän omistautumisessaan, heidän omaperäisyydessään on – – jotakin erikoista. – – Suomi on paikka, jossa rakkauteni Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan ja tieto siitä kasvoi ja kukoisti. Tiedän, että tämä [kirkko] on Jumalan valtakunta, joka vierii eteenpäin täyttääkseen koko maan ja siunatakseen sitä. – – Iloitsen tietäessäni, että iankaikkinen Jumala on Isäni ja että Hän rakastaa minua ja teitä. – – Jääkää hyvästi, kunnes kohtaamme jälleen. ”