Matti Jouttenus, 72, muistaa lapsuudestaan kirkkaan syysillan, jolloin hän katseli tähtiä ja pohti kuoleman jälkeistä elämää. Hän oli tuolloin alle 10-vuotias. Pelko kuolemasta seurasi häntä lapsuudesta nuoruuteen, kun vanhemmatkaan eivät osanneet vastata hänen kysymyksiinsä.
Noin vuosikymmen sen jälkeen, 23-vuotiaana, Jouttenuksella oli hyvä ystävä, jonka tyttöystävä oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen. Jouttenus tutustui tuon tytön perheeseen. Kerran, kun hän vietti aikaa tuon perheen kodissa ilman mitään tekemistä, hän otti kirjahyllystä ainoan kirjan, joka sieltä löytyi.
”Kirja oli Mormonin kirja. Otin sen ihan uteliaisuudesta. Rupesin lukemaan sitä tuolissa auringonpaisteessa. Jotkin asiat siinä tuntuivat tutuilta minulle”, Jouttenus muistelee vuosikymmenten takaista tapahtumaa.
Muutamien viikkojen jälkeen perheen isä kysyi Jouttenukselta, haluaisiko hän tavata lähetyssaarnaajat. Hän ei missään nimessä halunnut, mutta miellyttääkseen hän kuitenkin suostui pyyntöön. Parin viikon päästä Jouttenus tapasi lähetyssaarnaajat ensimmäistä kertaa.
Hän ei ollut aluksi kiinnostunut kirkosta ollenkaan, mutta kun lähetyssaarnaajat kertoivat, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kuolemaa lapsuudestaan asti pelännyt Jouttenus kiinnostui lähetyssaarnaajien viestistä nopeasti. Hän alkoi käydä kirkossa Nokian seurakunnassa, sai sieltä hyviä ystäviä ja liittyi kirkkoon menemällä kasteelle.
Lähetystyö vei elämässä eteenpäin
Uutena kirkon jäsenenä Jouttenus opiskeli evankeliumia ja pohti seuraavia askelia elämässään. Hän sai kirkossa kotiopetustoverikseen Frits Mäkisen, joka oli tuolloin patriarkka. Mäkinen antoi Jouttenukselle lukutehtäviä, jotka saivat Jouttenuksen pohtimaan, tulisiko hänen lähteä lähetystyöhön. Hän ei halunnut, sillä hän oli luonteeltaan ujo ja hiljainen. Kuitenkin rukoiltuaan ja paastottuaan hän sai selvän tunteen, että hänen pitäisi lähteä lähetystyöhön.
Jouttenus oli ollut kirkon jäsen vasta alle vuoden, eikä hänellä ollut rahaa. Hän kuitenkin keskusteli Suomen lähetysjohtajan Stephen Mahoneyn kanssa ja kertoi halustaan lähteä. Jouttenus kertoi, että hän tekisi kaiken voitavansa, kuten hankkisi rahaa myymällä autonsa.
Muutaman kuukauden kuluttua hän oli Tampereen kappelilla ja sai siellä puhelun lähetysjohtajalta. Lähetysjohtaja kysyi, olisiko hänen mahdollista lähteä jo kahden viikon päästä. Jouttenus sanoi, että hän voi, mutta hänellä ei ollut edelleenkään tarpeeksi rahaa.
Jouttenus käveli hitaasti eteiseen ja seisoi muutaman minuutin syvissä aatoksissa. Sitten hänen luokseen tuli eräs seurakunnan jäsen, jonka perheessä on kaksi tytärtä. Hän tuli varovasti kertomaan Matille, että koska hänen tyttärensä eivät olisi koskaan lähdössä lähetystyöhön, hän voisi ilomielin tukea tätä taloudellisesti, mikäli hänellä olisi joskus haluja lähteä lähetystyöhön.
”Se oli voimakas kokemus siitä, että Jumala on olemassa, hän tietää mitä tapahtuu ja hän on meidän tukenamme ja apunamme”, Jouttenus muistelee tuota kokemusta.
Jouttenus aloitti kokoaikaisen lähetystyön Suomen lähetyskentällä. Aluksi oli vaikeaa kulkea kerrostaloissa ovelta ovelle. Jouttenus pohti, miten hän tulee selviämään kaksi vuotta lähetystyössä. Taivaan Isä kuitenkin auttoi häntä ja siunasi hyvillä tovereilla, jotka olivat hänen tukenaan.
Jouttenus palveli lähetystyössä erilaisissa tehtävissä, kuten vyöhykkeenjohtajana ja lähetysjohtajan apulaisena. Hänen aikanaan myös Suomen lähetysjohtaja vaihtui, ja Mahoneyn tilalle tuli James Parker. Tehtävissään Jouttenus pääsi seuraamaan lähetysjohtajaa ja hänen perhettään läheltä ja sai mallin vanhurskaasta ja lempeästä aviomiehestä ja perheenisästä.
Menetys auttoi tuntemaan rakkautta
Lähetystyön jälkeen perheen perustaminen tuli Jouttenukselle ajankohtaiseksi. Hän osallistui Tampereella nuorten aikuisten toimintaan, mutta Tampereelta ei tuntunut löytyvän sopivaa vaimoehdokasta. Hänen ystävänsä ehdottivat hänelle Raili Itkosta, jonka kanssa Jouttenus päätyikin samaan seurakuntaan Helsingissä. Tavattuaan kirkossa he alkoivat jutella ja seurustella.
Raili ja Matti päättivät solmia avioliiton, ja lähetysjohtaja Parker suoritti vihkimisen Tampereella. He asuivat ensin Lauttasaaressa Helsingissä ja muuttivat pian Tampereelle. Vuonna 1981 heidän perheeseensä syntyi ensimmäinen lapsi, Teppo. Kahden vuoden päästä perheeseen syntyi Visa, sitten Hanne ja lopulta perheen kuopus Akseli.
Kun Raili odotti viimeistä lastaan, hänellä oli kovia selkäkipuja. Synnytyksessä huomattiin, että Raililla on paksusuolisyöpä. Matti rukoili vaimonsa paranemista ja saikin voimakkaan tunteen, että hän paranisi. Tuon tunteen ansiosta tilanne tuntui siedettävämmältä.
Eräänä iltana kuitenkin sairaalassa Matti oli katsomassa Railia, joka oli tiedottomassa tilassa eikä tuntenut enää aviomiestänsä ja ulkomaailmaa. Yhtäkkiä Railin hengitys alkoi hiipua, jonka jälkeen se pysähtyi.
”Ajattelin, että hyvänen aika Taivaan Isä, miksi annoit tämän mennä näin pitkälle? Nyt sinun pitää kertoa minulle, miten hänet herätetään kuolleista”, hän muistelee tilannetta. Hän oli aivan varma, että Raili voitaisiin herättää kuolleista.
Sitten Matin mielessä alkoi soida Railin lempivirsi ”Oi muistatko vielä sen virren”. Hänet valtasi ihmeellinen hyvän olon tunne, ja kaikki ajatukset kuolleista herättämisestä hävisivät.
Hän meni kotiin ja kertoi tapahtuneesta lapsia hoitamassa olleelle anopilleen Aili Itkoselle. Rukoiltuaan hetken Matti nukkui rauhassa koko yön.
”Jumala oli meidän tukenamme. Saimme paljon taloudellista tukea seurakunnan eri jäseniltä, ja oli suurenmoista tuntea ihmisten välittämistä. He tulivat hoitamaan lapsia, jotta sain välillä omaa aikaa”, Matti kertoo tuntemastaan rakkaudesta vaimonsa kuoleman jälkeisenä aikana.
Uusi avioliitto antoi lapsille äidin
Koska Jouttenuksen lapset tarvitsivat äitiä, hän alkoi pikkuhiljaa pohtia uuden avioliiton solmimista. Matti tapasi tulevan vaimonsa Annen temppelimatkalla Tukholman temppeliin. Matin elämässä uusi avioliitto tuntui silloin vielä mahdottomalta ajatukselta.
Jonkin ajan kuluttua he tapasivat Kuopiossa kirkon konferenssissa, missä Matti ehdotti Annelle, että he voisivat tutustua toisiinsa paremmin. Molemmille vahvistui pian, että heidän liittonsa oli Herran tahto. Anne oli tuntenut tämän jo pitkään, ja yhdessä he ymmärsivät, että oli määrä kulkea tätä polkua yhdessä.
Anne ja Matti muuttivat Tampereelle Koivistonkylään, ja Jouttenuksen lapset saivat uuden äidin. Perhe asui hetken aikaa paritalon puolikkaassa, jonka jälkeen he löysivät sopivamman asunnon Akaan Viialassa. Tuossa asunnossa Matti ja Anne asustavat edelleen.
Patriarkan tehtävä on suuri siunaus
Tällä hetkellä Jouttenus palvelee kirkossa Tampereen vaarnan patriarkkana ja antaa patriarkallisia siunauksia kirkon jäsenille. Patriarkka on Melkisedekein pappeuden virka, ja Jouttenus on toiminut siinä tätä haastattelua tehdessä noin kolme vuotta. Tuona aikana hän on antanut 62 patriarkallista siunausta. Hän kannustaa kaikkia hakemaan patriarkallisen siunauksen sekä muutenkin hyödyntämään pappeuden siunauksia elämässään.
”Pappeuden siunaukset ovat voimallinen tapa saada ilmoitusta Jumalalta. Pappeuden voima on kovin vähän käytetty luonnonvara”, hän kertoo. ”Minulla on ollut jo pitkään tunne, että me pappeudenhaltijat sekä muut ymmärrämme tätä mahdollisuutta huonosti. Olisi siunaukseksi koko kirkolle, jos pappeudenhaltijat opiskelisivat enemmän tästä mahdollisuudesta”, Jouttenus sanoo.
Hän muistuttaa, että jäsenten tulisi ymmärtää paljon selkeämmin, että tällaisia siunauksia on mahdollisuus saada. He voisivat pyytää siunauksia paljon rohkeammin, sillä kun siunauksia ei pyydetä, niitä ei myöskään anneta. Pappeuden siunaukset ovat yksi Herran tavoista puhua ihmisille ja siunata heitä.
Jouttenus kokee patriarkan tehtävän suurena etuoikeutena.
”Se on ollut suurenmoinen lahja Jumalalta, sillä tässä tehtävässä näkee Taivaan Isän rakkauden ja huolenpidon sekä sen, kuinka henkilökohtaisesti Hän tuntee meidät. Usein patriarkallisen siunauksen jälkeen olen jäänyt kirkolle 15 minuutiksi tai puoleksi tunniksi nauttimaan siitä Pyhästä Hengestä, jota olen kokenut. Se on minulle Taivaan Isän kiitos siitä, että palvelen siinä tehtävässä”, hän kertoo.
Jouttenus on myös saanut omasta patriarkallisesta siunauksestaan voimaa. Hänen patriarkallisessa siunauksessaan sanotaan, että hän saisi elämässään sellaisia siunauksia, joita ei siunauksiksi tunnista. Hän pohti tuota kohtaa monia vuosia, kunnes lopulta ymmärsi noiden sanojen merkityksen.
”Lopulta tajusin, että Railin kuolema oli tällainen valepukuinen siunaus. Kesti kauan ennen kuin ymmärsin, miten Jumala siunasi minua aviopuolison kuoleman kautta. Se oli uskon koetus, se oli mahdollisuus nähdä, että Jumala voi viedä minut läpi tulen ja tuskan. Se oli nöyrtymistä Hänen tahtonsa edessä, se oli mahdollisuus tuntea suurta rakkautta ja uhrautumista lähimmäisteni taholta”, hän kertoo.
Ennen kaikkea Matti Jouttenus on elämänsä varrella oppinut, että Taivaan Isä on hyvä ja rakastava.
”Jumala toivoo ja halaajaa, että olisimme kiinnostuneita Hänestä. Hän rakastaa meitä enemmän kuin pystymme koskaan ymmärtämään. Hän odottaa yhteydenottoamme joka päivä iloitakseen ja surrakseen kanssamme ja siunatakseen meitä kaikella, mitä tarvitsemme”, Jouttenus todistaa.
Miten saada henkilökohtaista ilmoitusta Jumalalta?
· Huolehdi siitä, että sinulla on aina voimassa oleva temppelisuositus.
· Vietä säännöllistä kahdenkeskistä aikaa keskustellen Jumalan kanssa.
· Ole opetettavissa.
· Ole nöyrä.
· Varjele itsesi arvostelun hengeltä.
· Huolehdi hengellisestä hyvinvoinnistasi.
· Lue ja tutki pyhiä kirjoituksia säännöllisesti.
· Tunnusta virheesi ja puutteesi Jumalalle, joskus myös puolisolle tai läheiselle ystävälle.
· Huomaa, että saatat hyvin saada ilmoitusta tiedostamattasi.
· Etsi, pyydä, rukoile ja ano johdatusta.
· Toimi rohkeasti saamasi ilmoituksen mukaan.