Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma

Vanhin Homer
David P. Homer, Sveitsi vyöhykeseitsenkymmen

Elämänsä viimeisinä kuukausina profeetta Joseph Smith pohdiskeli usein kuolleiden puolesta tehtävien sijaistoimitusten tärkeyttä.[1]  Itse asiassa hän piti työtä esivanhempiemme puolesta niin tärkeänä, että hän opetti: ”Heidän pelastuksensa on välttämätön ja tärkeä meidän pelastuksellemme – – he [eivät] voi päästä täydellisyyteen ilman meitä – [emmekä] mekään voi päästä täydellisyyteen ilman kuolleitamme.”[2]

On helppoa nähdä, kuinka esivanhempiemme puolesta tehty sijaistyö auttaa heitä pääsemään täydellisyyteen, koska ilman meitä he eivät voisi saada pelastukselleen välttämättömiä toimituksia.  Saattaa olla vaikeampaa ymmärtää, kuinka ”omat kuolleemme” voivat auttaa meitä pääsemään täydellisyyteen.  Vaikka tuo viittaus saattaa tarkoittaa yleisesti kaikkien elossa olevien kuolleita, niin sillä voi myös olla henkilökohtaisempi merkitys, joka kannustaa meitä jokaista löytämään ”omat kuolleemme”, koska sen tekeminen auttaa meitä edistymään. 

Esivanhempien löytäminen tuo elämäämme Elian hengen, joka jalostaa ja vahvistaa meitä.  Tiedän sen omasta kokemuksesta.  Sukulaisteni tekemän laajan sukututkimustyön vuoksi sellaisten esivanhempien löytäminen, joiden puolesta temppelitoimituksia voidaan suorittaa, on todellinen haaste.  Äskettäin eräs ystävä, joka on sukututkimuksen asiantuntija, auttoi minua löytämään esivanhemman, jota ei aiemmin ollut löydetty.  Minun on vaikea kuvailla, miltä minusta sinä päivänä tuntui.  Kun valmistimme hänen nimensä temppeliä varten, tunne oli pakahduttava.  Tuntui aivan kuin hän olisi joutunut odottamaan hyvin kauan.  Tunsin Hengen jalostavan vaikutuksen.  Kuten niiden, jotka kuuntelivat kuningas Benjaminia, minunkin sydämeni tuntui muuttuvan.[3]  Halusin olla parempi ihminen.  Halusin olla uskollinen, jotta jonakin päivänä voisin tavata tämän esivanhemman ja kiittää häntä siitä, että hän oli koskettanut elämääni.

Esivanhempien tietojen löytäminen voi myös vahvistaa meitä, koska tutkiessamme heidän elämäänsä me huomaamme opetuksia, jotka soveltuvat omaan elämäämme.  Talvella 1847 Russel King Homer oli niiden vaikeuksissa olevien pyhien joukossa Winter Quartersissa, jotka valmistautuivat lähtemään Brigham Youngin kanssa Utahiin myöhemmin sinä vuonna.  Kolme päivää ennen kuin joukon oli määrä lähteä, vanhin Heber C. Kimball, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, tuli Russelin luo ja pyysi tätä tekemään uhrauksen.  Russelin oli määrä jäädä jälkeen, ja häntä pyydettiin lahjoittamaan vankkurinsa, valjakkonsa ja tarvikkeensa, jotta muita voisi lähteä hänen sijastaan.[4]

Russelille oli varmasti haastavaa nähdä muiden ottavan hänen tavaransa ja lähtevän.  Mutta sen sijaan että hän olisi vastustanut eteensä tullutta tilannetta tai katkeroitunut siitä, hän yksinkertaisesti jatkoi elämäänsä luottaen siihen, että kaikki kääntyisi parhain päin.  Muutaman seuraavan vuoden aikana hän auttoi tuhansia pyhiä tekemään lopulliset valmistelut ja ylittämään tasangot Utahiin.  Lopulta vuonna 1859 hän teki matkan viimeisen kerran johtaen yhden käsikärrykomppanian länteen, minne hän asettui perheensä kanssa ja missä eli koko loppuelämänsä.[5]

Kun elämä tuo eteeni pettymyksen tai vaatii minua tekemään jotakin haasteellista, muistan isoisoisoisäni Russel Kingin.  Sen sijaan että vastustaisin haasteita, joita tielleni tulee, tai katkeroituisin niistä, voin jatkaa elämääni kuten hän ja luottaa siihen, että kaikki kääntyy parhain päin.  Hänen elämänsä kokemukset ja opetukset voivat auttaa minua hyvin todellisella tavalla parantamaan omaani.

Ei ihme, että profeetta Joseph pohdiskeli niin usein tätä perustavaa laatua olevaa oppia.  ”Omien kuolleidemme” löytäminen on ratkaisevan tärkeää pelastuksellemme, koska se tuo Hengen sydämeemme ja opettaa meille sellaista, mikä parantaa elämäämme.  Tämä oppi on ratkaisevan tärkeä meille, koska ”he [eivät] voi päästä täydellisyyteen ilman meitä – [emmekä] mekään voi päästä täydellisyyteen ilman kuolleitamme”. 



[1] Ks. OL 128:1.

[2] OL 128:15.

[3] Ks. Moosia 5:2.

[4] William E. Homer, History of Russel King Homer, 2015, s. 61.

[5] Ks. lds.org, Mormon Pioneer Overland Travel [Mormonipioneerien matkustus maan halki].