Teksti ja kuvat:
Pihla Tähtisalmi
Kuudennessa kerroksessa, jylhän mänty- ja kuusimetsän keskellä istuu nojatuolissa keski-ikäinen nainen. Postikorttimainen talvimaisema avautuu ikkunoista joka suuntaan. Naisella on levolliset kasvot ja hymyä pilkahtelevat silmät. Miia Sohkanen on juuri lopetellut päivän työt kodissaan sijaitsevalla Ulataksin etätyöpisteellä, Mikkelissä.
Huoneen seinältä, taulun kehyksestä tapittaa viisi taapero -ikäistä lasta sunnuntaivaatteissaan.
- Vasta viime syksystä alkaen olen pystynyt tuntemaan jälleen taivaan Isän läheisyyttä. Sitä ennen oli vuosia hiljaista, Sohkanen kertoo.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa avioliitto on keskeisellä sijalla Jumalan suunnitelmassa. Miia Sohkanen oppi varhain, että temppeliavioliitto on yksi suurimmista siunauksista, jonka Jumala on varannut lapsilleen. Ja että kun valitsee oikein, Herra siunaa. Miia solmii temppeliavioliiton, mutta juuri siitä tuleekin hänen elämänsä suurin koettelemus.
- Kahdenkymmenenyhden avioliittovuoden jälkeen minusta oli puristettu viimeinenkin pisara. Olin niin onneton, että en olisi tahtonut enää elää, hän kertoo nyt.
Sohkasen avioliitto on kaukana siitä, mitä hän on toivonut, sekä siitä, mihin hän itse sitoutui. Valheiden, uskottomuuden, henkisen väkivallan ja petosten jatkuessa ristiriita todellisuuden ja evankeliumin mukaisen avioliiton välillä kasvaa.
- Rukoilin vuosien varrella usein kysyen mitä minun pitäisi tehdä. Sain vastauksen pysyä avioliitossa. Ymmärsin, että puolisoni oli Herralle erittäin rakas, ja että taivaallinen Isä halusi antaa hänelle yhä uudestaan mahdollisuuden. Kunnes se ei enää ollut mahdollista. Tuli aika, jolloin sain selkeän ilmoituksen, että taivaallinen Isä ei sallisi avioliitoni enää vahingoittavan minua ja lapsiamme.
Jumalan kämmenellä
Avioeron aikana ja sen jälkeen Sohkanen tuntee olevansa kirjaimellisesti Jumalan kämmenellä, taivaan Isän rakkauden ympäröimänä. Käytännön asiat järjestyvät, nykyinen työpaikka löytyy. Myös sitä edeltäneinä vaikeina aikoina hän saa kokea sekä maanpäällisten että taivaallisten enkelten palvelusta. Vaikeat avioliittovuodet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä myös perheen viiteen lapseen.
- Kaksi vuotta avioeron jälkeen vanhin tyttäreni erosi kirkosta. Lopulta seitsemänhenkisestä perheestä vain minä kävin kirkossa, yksin. Silloin jokin minussa särkyi pitkäksi aikaa.
Lasten jäätyä pois kirkosta taivaat tuntuvat olevan vaiti Miian elämässä viidentoista vuoden ajan. Siitä ajasta muodostuu hänelle uskon kriisi. Ohjausta tulee kyllä kirkon tehtävissä palvelemiseen, mutta omaan elämään ei.
- Välillä kaipasin yhteyttä taivaan Isään niin paljon, että kuvittelin, miltä tuntuisi tuntea Hänen ja Vapahtajan rakkautta. Silloin pystyin vähän muistamaan sitä. Nyt ymmärrän, että taivaan Isän ja Kristuksen rakkaus ovat olleet koko ajan läsnä, mutta en kyennyt tuntemaan sitä, koska olin itse niin rikkinäinen ja uupunut. Kun kokee paljon pettymyksiä ja surua, ihmisen suojamekanismit aktivoituvat. Suojamuurit voivat valitettavasti suojata myös hyviltä asioilta.
Miian isä, Matti Sohkanen kuolee onnettomuuden seurauksena Miian ollessa nuori tyttö. Isän yllättävä kuolema tuntuu hänestä hylkäämiseltä. Isän kuoleman jälkeen Miiasta tulee läheinen veljensä Karin kanssa, joka alkaa ottaa vastuuta perheessä. Miian avioitumisen jälkeen myös Kari avioituu, ja sisarusten yhteinen aika jää vähiin. Miian kokemus hylkäämisestä voimistuu. Miialla on ollut mahdollisuus käydä vaikeita kokemuksiaan läpi ammattiauttajan kanssa.
- Nyt olen kiitollinen, että taivaan Isä ei vain ottanut pois kärsimyksiäni, kuten pyysin. Eheytymiseni vuoksi minun oli ymmärrettävä ja oivallettava elämääni itse. Kaikki lapseni ovat myös tarvinneet avukseen terapiaa. He ovat kokeneet monenlaista vääryyttä, mutta pikkuhiljaa asiat ovat järjestyneet, Miia kertoo huojentuneena.
Kaunis harmaa kissa asettuu makoilemaan lattialle iltapäivän siniseen valoon. Vanhin tytär piipahtaa käymään. Äidin ja tyttären välit ovat lämpimät.
Tärkeitä oivalluksia
Vuosien rukoilemisen jälkeen Sohkanen on saanut kauan kaipaamiaan vastauksia siellä täällä, rivi rivin päälle. Omakohtaisten kokemustensa ansiosta hän arvelee kykenevänsä ymmärtämään syvemmin Vapahtajan kärsimystä ja Hänen suurta lunastusuhriaan.
- Vapahtaja todella on kykenevä suomaan meille armon ja parantumisen voiman.
Toinen tärkeä vastaus, jonka Sohkanen saa, tulee kahden pyhien kirjoitusten kohdan kautta, jotka tulevat hänen mieleensä:
”Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman.” (2.Nefi 2:15-16)
”Te olette vapaita; te saatte toimia omasta puolestanne.” (Hel.14:30)
- Herra todellakin antaa jokaiselle tahdon vapauden. Voimme itse valita kuuliaisuuden tai tottelemattomuuden, oikean tai väärän. Valinta on täysin meidän.
Eräänä päivänä Sohkanen lukee kertomusta pakkasessa vaeltavasta pioneeri-tytöstä. Vankkureita ajanut mies pakottaa tytön kävelemään ja jopa juoksemaan viimeisillä voimillaan pakkasessa vankkureiden vieressä. Tytön miestä kohtaan tuntema viha muuttuu kiitollisuudeksi hänen ymmärtäessään, että mies onkin pelastanut hänet jäätymiskuolemalta, kun ei ole antanut hänen istua vankkureiden kyydissä.
- Taivaallinen Isä pelasti minut, kun minun piti itse hakea apua ja ymmärtää kehitykseni kannalta tärkeitä asioita. Minun piti kasvaa ulos ns. kiltin tytön syndroomasta, johon oma lapsuuteni oli minua ohjannut.
- Ajan myötä olen ymmärtänyt, että Isämme taivaassa on laatinut meille jokaiselle yksilöllisen suunnitelman, joka sisältää kokemuksia, joiden kautta me voimme oppia ja kehittyä sellaisiksi, että voimme jonakin päivänä asua taas taivaallisten vanhempiemme luona. Se vaatii täyden puhdistumisen ahdinkojen ahjossa, hän sanoo.
Miialle on ollut tärkeää myös oivaltaa, että taivaallinen Isä on luottanut häneen. Silloinkin, kun hän ei voinut tuntea Jumalan rakkautta ja läheisyyttä, Herra on luottanut häneen. Oivallus tapahtuu Sohkasen lukiessa Michael McLeanin kirjoittamaa artikkelia. Siinä kirjoittaja lainaa alzheimerin tautia sairastavan isänsä syvällisiä kysymyksiä:
”Eikö ole mielenkiintoista, että universumin suurin Äly hylkäsi Poikansa suunnitelmansa ratkaisevimmalla hetkellä? Voisiko olla, että tuolla hetkellä kaikkein suurin Äly todisti universumille, että Hän uskoi Jeesukseen? Että Hän tiesi Jeesuksen valitsevan Hänet, tulipa vastaan mitä tahansa?”
Moni asia näyttää ihan muulta
Miia Sohkanen kertoo katsovansa elämää nyt eri tavalla kuin ennen. Näkökulma elämää kohtaan on avartunut. Ilman kokemuksiaan hän arvelee olevansa tuomitsevampi ja monessa asiassa ymmärtämättömämpi. Vaikeat kokemukset tuovat perspektiiviä, jota ei muuten voisi olla. Ilman iankaikkista näkökulmaa - aikaisemmassa olemassaolossa tehtyjä suunnitelmia, sekä tulevaisuudessa tapahtuvaa kohdalleen asettamista, elämää olisi vaikea ymmärtää. Maan päällinen elämä on rakennettu niin, että voimme Vapahtajan esimerkin mukaisesti tukea ja yrittää auttaa lähimmäisiämme ja kantaa toistemme kuormia. Prosessi vaatii kuitenkin alistumista Herran tahtoon.
- Ilman iankaikkista näköalaa moni asia näyttäisi olevan ihan toisin kuin oikeasti on. Vaikka maailmassa jokainen valitsee tahtonsa mukaan, eikä aina Jumalan tahdon mukaan, voin luottaa siihen, että lopulta oikeudenmukaisuus toteutuu. Olen kiitollinen siitä ymmärryksestä, jota olen voinut saada vain vaikeuksieni kautta, Miia Sohkanen sanoo hymyillen.