Kaupunkia, jossa vartuin, ympäröivät kauniit metsät, jotka vielä nykyäänkin vastaavat mielikuvaa romanttisesta saksalaisesta metsästä. Ne metsät ovat olleet muinaisista ajoista alkaen salaperäisten kertomusten ja tarinoiden lähteitä. Siegfriedin lähteenä tunnetulla syrjäisellä juomapaikalla on kuulemma tapahtunut jotakin sellaista, mistä yhä kerrotaan Keski- ja Pohjois-Euroopan mytologian maailmassa.
Sankarimme on nimeltään Siegfried, ja hänet tunnetaan pohjoisissa maissa Sigurdina.
Tätä nuorta miestä on kuvailtu rohkeaksi, vahvaksi ja seikkailunhaluiseksi. Hänen maineensa kasvoi entisestään, kun hän kukisti miekallaan lohikäärmeen. Sen jälkeen hän kylpi tappamansa hirviön veressä tullakseen haavoittumattomaksi. Valitettavasti juuri sillä hetkellä hänen selkäänsä leijaili lehmuksen lehti, joten se kohta ihosta jäi suojaamatta.
Tämä suojaamaton kohta koitui myöhemmin hänen kohtalokseen. Siegfried joutui kahden kuningattaren välisten juonien verkkoon ja sai myöhemmin surmansa väijytyksessä. Hän sai surmansa metsästysretkellä, kun eräs haavoittuneesta kohdasta tietävä petturi heitti keihäänsä tarkasti siihen kohtaan juuri kun hän oli kumartuneena lähteen ylle juodakseen siitä.
Siegfriedin rohkeus perustui hänen haavoittumattomuuden tunteeseensa, mutta hänellä oli heikko kohta, jonka hänen vihollisensa tiesi ja jota tämä käytti hyväkseen.
Liian usein mekin tunnemme liiallisessa itsevarmuudessamme olevamme turvassa ja haavoittumattomia. Mutta jos emme tunnista heikkouksiamme emmekä tee niistä vahvuuksia, meidätkin voidaan kukistaa.
Kutsun teitä noudattamaan Moronin neuvoa, kun hän kehottaa meitä viemään heikkoutemme Herran eteen:
”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. – – Sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.”1
Henkilökohtainen individualismi, jokin epämiellyttävä luonteenpiirre, taipumuksemme tulistua tai suuttua helposti, ajatella ja puhua pahaa muista, iloita toisten epäonnesta, tuomita epäoikeudenmukaisesti tai vahinkoa tuottaen – se kaikki tekee meistä haavoittuvia ja alttiita hyökkäyksille. Usein pidämme yllä luonteenpiirteitä, jotka ovat muovautuneet nuoruudessamme ja joita emme koskaan ole kehittäneet. Joskus ne johtuvat lapsuuden tai nuoruuden kokemuksista, joista emme itse ole olleet vastuussa. Olipa syy millainen hyvänsä, meidän on parasta viedä ne heikkoudet Herran eteen. Hän voi parantaa meidät. Hän odottaa meidän asettavan uhrimme alttarille – ei muinaisten uhrilahjojen kaltaisena uhrina, vaan särkyneenä sydämenä ja murtuneena mielenä.
Kuningas Daavidin sanat osoittavat, että muinaisinakin aikoina ihmiset tiesivät, etteivät polttouhrit yksin riittäneet: ”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.”2
Ylösnoussut Herra toisti tämän määräyksen uudessa maailmassa heti sen jälkeen kun oli ilmoittanut polttouhrien lakkauttamisesta. ”Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli. Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä.”3
Näinä aikoina tämän artikkelin ilmestyessä kaikkialla Euroopassa pidetään Nuorten voimaksi -tapaamisia. Nämä konferenssit eivät ole pelkästään hauskoja tapahtumia, vaan niiden tarkoituksena on opettaa nuorillemme, kuinka valmistaudutaan saamaan jumalallista johdatusta. Jotta nuoret voivat viedä opetetut asiat mukanaan kotiinsa, konferenssin aikana heitä opetetaan noudattamaan käyttäytymissääntöjä, jotka heijastuvat heidän käytökseensä ja jopa heidän ulkoiseen olemukseensa. He huomaavat, mitä henkilökohtaisia heikkoja kohtia heillä on, jotta he voivat tehokkaasti suojata itsensä vastustajan nuolilta. Sitten he palaavat kotiin ja haluavat laittaa ylleen Jumalan taisteluvarustuksen, jottei yksikään kohta heidän hengellisessä ruumiissaan jää tulevaisuudessa suojaamattomaksi.
Iloitkaamme niiden ”Siionin nuorten” vahvuudesta, jotka pysyvät järkähtämättöminä oman aikamme myllertävien virtausten keskellä.
_____________________________
1 Et. 12:27.
2 Ps. 51:19.
3 3. Nefi 9:20.