Syyskuussa tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun menimme Jennyn kanssa naimisiin Australiassa. Tapasimme kaksi vuotta aiemmin Chicagossa työmatkalla, ja vain kaksi päivää sen jälkeen, kun olin tavannut hänet, päähäni putkahti ajatus: ”Menet vielä naimisiin tämän tytön kanssa.” Tuo innoituksen väläys johti minut matkalle Lontoosta Australiaan, jotta voin viedä Jennyn treffeille ja myöhemmin myös kirkkoon. Hänet kastettiin neljä kuukautta myöhemmin, ja hän muutti Lontooseen, jotta pystyimme jatkamaan seurustelua. Menimme kihloihin Italiassa alle vuotta myöhemmin, solmimme avioliiton Sydneyssä, ja meidät sinetöitiin sitten Lontoon temppelissä. Myöhemmin meistä tuli neljän upean poikamme vanhemmat. Todellinen pikaromanssi!
Juhliessamme 25-vuotishääpäiväämme katson taaksepäin ja ihmettelen, kuinka nopeasti rakastuin ja miten yksinkertainen käsitykseni rakkaudesta oli. Viimeiset 25 vuotta ovat opettaneet minulle, että rakkaus on paljon muutakin kuin rakastumisen alkutunnetta – ja että se liittyy enemmänkin palvelemiseen ja yhteistyöhön, kun kaksi ystävää auttavat toisiaan matkalla kohti sitä, millaisiksi Jumala on heidät tarkoittanut. Avioliitossamme on ollut yllin kyllin ylä- ja alamäkiä, kyyneleitä ja murhetta sekä iloa ja onnea – se kaikki on osa suunnitelmaa. Ja vaikka tarinamme on ehkä alkanutkin niin sanotusta rakkaudesta ensisilmäyksellä, se on kasvanut aivan toisenlaiseksi rakkaudeksi. Tunteena rakkaus väistämättä tulee ja menee, mutta verbinä rakkaus ylläpitää ja vahvistaa avioliittoa ja voi synnyttää kaikkein arvokkaimman ihmissuhteen.
Näen hengellisen kääntymyksemme ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tulemisen välillä monia yhtäläisyyksiä. Meitä kaikkia on siunattu Kristuksen valolla sisimmässämme1, ja jokaisella meistä on ainutlaatuisia kokemuksia valonsäteistä, jotka auttavat meitä vahvistamaan todistusta Jumalasta ja Hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta2. Mutta nämä hengelliset kokemukset eivät välttämättä saa aikaan kääntymystä tai anna meille horjumatonta uskoa. Me kaikki koemme aikoja, jolloin tunnemme, ettemme ole lähellä Jumalaa, ehkä silloin, kun koettelemukset tai epäilykset saavat meidät horjumaan, kuten tämä ylipappi Alman innoitettu kysymys osoittaa: ”Ja nyt, katso, minä sanon teille, veljeni: Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”3
Kuten rakkaus avioliitossa, uskomme Jeesukseen Kristukseen tarvitsee jatkuvaa ravintoa, kastelua ja päivittäistä auringonvaloa, kuten Alman luvussa 32 selitetään4. Useimmille meistä kääntymys tapahtuu ”rivi rivin päälle, [opetus] opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla”5. Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tuleminen on elinikäinen pyrkimys, ja se voi tuottaa meille iloa.
Ilomme Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa kumpuaa siitä, että edistymme liittopolulla ja samalla rakennamme läheistä, henkilökohtaista suhdetta taivaalliseen Isäämme. ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä.”6 Kun pyrimme lähestymään Häntä, me tunnemme Hänen rakkautensa runsaammin elämässämme ja opimme rakastamaan Häntä täydellisemmin. Alamme vastata luomistyömme tarkoitusta ja saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme sekä koemme rauhaa sydämessämme.
Nyt 25 avioliittovuoden ja 50 vuoden kirkossakäymisen jälkeen olen alkanut ymmärtää, että onnellisen elämän ydin on ihmissuhteissa – sekä taivaallisen Isäni että vaimoni kanssa. Ja siinä, miten nämä suhteet alkavat ja kehittyvät ajan mittaan, on yhtäläisyyksiä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että taivaallinen Isäni ja vaimoni ovat molemmat erittäin anteeksiantavia ja kärsivällisiä ja että he tukevat heikkoja pyrkimyksiäni ja että he molemmat osoittavat minulle suurta rakkautta. Kun keskitän aikani, kykyni ja voimani näihin kahteen liittosuhteeseen, kaikki muu tuntuu asettuvan kohdalleen. Ja kun työstän vain toista näistä suhteista, se näyttää auttavan minua toisenkin suhteen kanssa.
Tie kääntymykseen voi avioliiton lailla alkaa innoituksen väläyksellä, mutta se kasvaa liittosuhteeksi Jumalan kanssa, ja meidät täytetään Hänen rakkaudellaan.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
- Moroni 7:16; Joh. 1:9.
- Vanhin Dushku, ”Valopatsaita ja valonsäteitä”, huhtikuun 2024 yleiskonferenssi.
- Alma 5:26.
- Alma 32:37–42.
- 2. Nefi 28:30; OL 98:12.
- OL 88:63.