Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat kristittyjä ja uskovat sen, mitä Jeesus opetti Raamatussa parannuksesta. Lue lisää saadaksesi tietää, miksi myöhempien aikojen pyhät uskovat, että parannus on tärkeä meille kaikille.
Mitä Uusi testamentti opettaa parannuksesta?
Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, Hän esitti vertauksen parannuksesta. Vertauksessa fariseus, omahyväinen uskonnollinen johtaja, ja publikaani, halveksittu veronkerääjä, rukoilivat kumpikin temppelissä. Fariseus ajatteli, ettei hän tarvitse parannusta. Hän sanoi: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta.” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 18:11–12.) Publikaani puolestaan rukoili nöyrästi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 18:13.) Jeesus opetti, että katuva publikaani tulisi vanhurskaaksi, ei fariseus. Jeesus opetti, että ”jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 18:14).
Tämä vertaus tiivistää kauniisti Vapahtajan parannusta koskevat opetukset Uudessa testamentissa. Se yhteiskunta, jossa Jeesus eli, mittasi vanhurskautta kuuliaisuudella Mooseksen laille – uskonnolliselle säännöstölle, joka keskittyi ulkoisiin suorituksiin (ks. Larry Y. Wilson, ”The Savior’s Message of Repentance”, Ensign, helmikuu 2016, s. 48). Mutta tultuaan maan päälle Jeesus Kristus opetti korkeampaa lakia, joka tähdentää vaikuttimiamme ja sydämemme haluja. Jeesus opetti, että parannuksessa on ennemminkin kyse sydämemme muuttumisesta kuin siitä, mikä on nähtävissä ulkoa päin. Hän opetti, että meidän kaikkien täytyy muuttua ja kasvaa – meidän kaikkien täytyy tehdä parannusta – ollaksemme mieluisia Jumalalle.
Mitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskovat parannuksesta?
Koska myöhempien aikojen pyhät ovat kristittyjä, he uskovat, että parannus on aivan yhtä tärkeä asia nykyään kuin se oli silloin kun Jeesus Kristus eli maan päällä. Vanhin Larry Y. Wilson, yksi myöhempien aikojen pyhien johtohenkilö, on opettanut: ”Meidän täytyy jatkuvasti pyrkiä sisäiseen muutokseen, joka tulee siitä, että tunnustamme, että mekin – me kaikki – olemme syntisiä. Kun teemme niin, saamme sydämeemme ja mieleemme nöyryyttä, minkä ansiosta voimme tehdä edelleen parannusta.” (”The Savior’s Message of Repentance”, s. 50.)
Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että tehdäksemme todellisen parannuksen ja muuttuaksemme meidän pitää ajoittain arvioida, missä asioissa voimme toimia paremmin. Vanhin Wilson ehdottaa, että kysymme aika ajoin itseltämme: ”Olenko kärsimätön, kielteinen, pelokas, arvosteleva, itsekeskeinen, hallitseva, kevytmielinen, himokas, kyyninen tai laiska?” (”The Savior’s Message of Repentance”, s. 51.) Tällainen omien heikkouksiemme arvioiminen voi tuntua pelottavalta tai vaikealta. Mutta meidän ei pidä pelätä – ajatus siitä, että me voimme muuttua, on luonteeltaan toiveikas.
Ja myöhempien aikojen pyhät uskovat, ettei meidän tarvitse voittaa heikkouksiamme yksin. Kristittyinä he tosiaankin uskovat, että pysyvä muutos ja kasvu on mahdollista ainoastaan Jeesuksen Kristuksen avulla. Myöhempien aikojen pyhät uskovat Kristuksen lupaukseen, joka on Uudessa testamentissa: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (Ks. Toinen kirje korinttilaisille 12:7–10; ks. myös Eterin kirja 12:27.)
Uskovatko myöhempien aikojen pyhät helvettiin?
Sekä Raamattu että Mormonin kirja opettavat, että ne, jotka eivät tee parannusta, kärsivät helvetin tuskia: ”Niin, he ovat kuoleman ja helvetin vallassa; – – ja kaikkien, jotka ovat niiden vallassa, on seistävä Jumalan valtaistuimen edessä ja tultava tuomituiksi tekojensa mukaan, ja sieltä heidän on mentävä paikkaan, joka on heille valmistettu, nimittäin tuli- ja tulikivijärveen, mikä on loputon piina” (2. Nefi 28:23; ks. myös Evankeliumi Matteuksen mukaan 10:28).
Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että sana helvetti voi tarkoittaa kahta eri paikkaa: ensinnäkin väliaikaista odotustilaa, jonne niiden henget, jotka ovat ”kuolleet synneissään”, menevät oppimaan lisää Jeesuksesta Kristuksesta ja odottamaan ylösnousemusta (ks. Oppi ja liitot 138:32), ja toiseksi paikkaa, jota sanotaan ulkoiseksi pimeydeksi, Saatanan ja hänen enkeliensä asuinpaikkaa (ks. Lujana uskossa, 2005, s. 27–28). Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että hyvin harvat ovat niin jumalattomia, että heidät tuomitaan ulkoiseen pimeyteen.
Koska myöhempien aikojen pyhät ovat kristittyjä, he riemuitsevat Lunastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, joka sovituksellaan ja ylösnousemuksellaan voitti sekä kuoleman että helvetin. Myöhempien aikojen pyhät kiittävät Jeesusta Kristusta siitä, että Hänen ansiostaan meidän kaikkien on mahdollista muuttua, kasvaa ja palata taivaallisen Isämme luo, jos teemme parannuksen. Opi lisää Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme, sivustolla tulkaakristuksenluokse.org.