”Kuin pohjoisen vuoret jylhät, me seisomme rohkeina ja lujina. Isämme laskivat perustuksen kalliolle, jotta voimme kulkea Herran tietä.” Sanat: Ruth May Fox, 1853–1958
On 1. tammikuuta 2026, vuoden ensimmäinen päivä. Mieheni ja minä olemme tulleet Luodossa pienelle niitylle. Maa peittyy valkoiseen, uuteen lumeen, ja kaikkialla on hiljaista.
Olemme matkalla pyhään paikkaan, muistomerkin luo, jossa Suomi vihittiin lähetyskentäksi 80 vuotta sitten vuonna 1946. Kun seuraamme polkua, tulemme kukkulan luo, joka johtaa meidät muistomerkille.
Varhain tiistaiaamuna 14. heinäkuuta 1946 kello 6.10 pieni joukko ihmisiä kokoontui tänne vanhin Ezra Taft Bensonin kanssa. Hän piti alkurukouksen, jonka Ruotsin lähetysjohtaja Eben R. T. Blomquist tulkkasi.
”JUMALA, IANKAIKKINEN ISÄMME. Sydämemme täyttyy nöyryydestä, kun tulemme eteesi tänä kauniina aamuna. Olemme kiitollisia Sinulle etuoikeudesta olla täällä yhdessä. Olemme kiitollisia Sinulle siitä, että meitä ympäröi luonnon kauneus – Sinun kättesi työ. Olemme kiitollisia Sinulle, Isämme, elämästä ja siitä, että meillä on mahdollisuus asua tässä maassa, sekä ihmeellisistä siunauksistamme.” Ote vuoden 1946 pyhitysrukouksesta
Muistomerkki sijaitsee kukkulan laella, jossa seisomme hiljaa kunnioitusta tuntien. Muistomerkki on rakennettu pienen lammen ympäristöön. Paikka on nykyään täynnä metsän kukkia, kuten variksenmarjaa ja kanervaa, sekä erilaisia heiniä.
Muinaisella kivellä jalkojemme alla olisi paljon kerrottavaa. Suomen kallioperä on yksi Euroopan vanhimmista ja vakaimmista. Tiedot sivustolta geologia.fi > Suomen geologiaa: kallioperä.
Itse alue on laajuudeltaan noin 1 000 m2, ja sen lahjoitti kirkolle Lena Sofia Renlund, joka on apostoli Dale G. Renlundin isoäiti. Paikka on edelleen kirkon omistuksessa. Siinä seisoessani mieleeni muistuivat sanat: ”Paina pääsi! Etene varovasti! Paikka on pyhä”, jotka ovat Alexander Slotten tunnetusta suomenruotsalaisesta kansansävelmästä Slumrande toner vuodelta 1918.
”Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia palvelijoistasi, jotka ovat tulleet tähän pohjoiseen maahan. – – Me kiitämme Sinua, Isä, siitä, että evankeliumin sanoma on juurtunut pienen ryhmän sydämeen tässä oivallisessa maassa ja että heillä on ollut uskoa elää näiden suurenmoisten totuuksien mukaan.
Me kiitämme Sinua siitä, että he ovat jatkaneet Sinun palvelemistasi sodan synkkinä vuosina.
Taivaallinen Isä, kaikessa nöyryydessä ja kiitollisuus sydämessämme olemme tulleet tähän paikkaan pyhittämään tämän maan, Suomen, Sinun iankaikkisen evankeliumisi saarnaamiselle.
Olkoon meillä aina voimaa olla uskollisia.” Ote vuoden 1946 pyhitysrukouksesta
Kaikki kuvat omistaa Heidi Byggmästar
Ote Ezra Taft Bensonin pitämästä pyhitysrukouksesta 16. kesäkuuta 1946
