Kaunis kirkon laulu nimeltä ”Mä koska paljon sain” (1) opettaa meille kaikille, että Herra haluaa meidän olevan yhtä ja auttavan toisiamme siinä määrin kuin rakastava taivaallinen Isämme on meitä siunannut. Kun teemme niin, me pidämme paremmin temppeliliitot, joita olemme tehneet Hänen kanssaan. Apostoli Paavali opetti: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” (2) Mikä siunaus onkaan, että pystymme tukemaan toisiamme ja olemaan yhtä Kristuksessa. Yhdessä me voimme saavuttaa hyvin paljon enemmän kuin yksin voisimme.
Yhtä oleminen Kristuksessa on sitä, että tutkimme yhdessä Hänen sanojaan kirkossa. Me olemme kaikki erilaisia, ja meillä on erilaisia lahjoja, taitoja, elämänkokemuksia ja taustoja. Noista eroista voimme saada voimaa, kun keskitymme Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa samalla kun opiskelemme yhdessä pyhiä kirjoituksia. Pyhä Henki toimii kanssamme yksilöllisesti, kun olemme avoimia oppimaan ja rikastamaan hengellisiä kokemuksiamme palvelemalla Herraa yhdessä.
Yhtä oleminen Kristuksessa on sitä, että lausumme todistuksemme ja tutkimme pyhiä kirjoituksia yhdessä kotona perheen kesken. Lapsilla on täysi oikeus kuulla vanhempiensa todistavan heille usein epävirallisissa ja suotuisissa tilanteissa. Heidän täytyy tietää, että heidän vanhempansa tietävät Vapahtajan elävän ja johtavan kirkkoaan. Puolisoiden täytyy saada kuulla toistensa todistavan usein vahvistaakseen toistensa uskoa. Me opimme Nefiltä: ”Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.” (3)
Yhtä oleminen Kristuksessa on sitä, että teemme toistemme hyväksi sitä, mitä Vapahtaja teki. Opimme pyhistä kirjoituksista, että aina kun autamme jotakuta tekemään jotakin päästäkseen lähemmäksi Vapahtajaa, mekin pääsemme lähemmäksi Häntä. Kaikissa palvelutyöpyrkimyksissämme, kun lähdemme auttamaan jotakuta tai kun kotona yksin tai perheen kesken rukoilemme taivaallista Isää jonkun puolesta, meitä siunataan Hengellä, pääsemme lähemmäksi Vapahtajaa ja olemme läheisempiä toistemme kanssa Hänen poikinaan ja tyttärinään. Nefi antoi meille suurenmoisen opetuksen siitä, kuinka me voimme tukea toisiamme, kun emme ole yhdessä mutta silti huolissamme toistemme hengellisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Hän sanoi seuraavaa: ”Sillä minä rukoilen alati sen puolesta päivällä, ja silmäni kostuttavat päänaluseni yöllä sen tähden; ja minä huudan Jumalani puoleen uskossa, ja minä tiedän, että hän kuulee huutoni.” (4). Taivaallinen Isä rakastaa niitä, jotka auttavat Hänen lapsiaan, ja siunaa heitä vielä useammilla mahdollisuuksilla pitää hyvää huolta jostakusta.
Me olemme yhtä Kristuksessa, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon nauttimaan sakramentin, kun lausumme todistuksemme Vapahtajasta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan ja kun tulemme temppeliin osallistuaksemme temppelitoimituksiin ja palvellaksemme toisiamme. Me olemme yhtä Kristuksessa, kun ”ajattelemme selestisesti” toisistamme, yritämme nähdä parhaan jokaisessa ihmisessä ja tiedämme, että Herra voi auttaa ketä tahansa tulemaan Hänen luokseen ja muuttumaan, jos henkilö on halukas kokemaan tuon voimallisen muutoksen.
-
MAP-lauluja, 141, ”Mä koska paljon sain”.
-
2. Kor. 1:3–4, korostus lisätty.
-
2. Nefi 25:26.
-
2. Nefi 33:3.