Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Vanhin Hans T. Boom, Alankomaat
vyöhykeseitsenkymmen
Matkalla erääseen piirikonferenssiin nautin näkymästä katsellessani ulos lentokoneen pienestä ikkunasta. Näin maailman eri tavalla kuin seisoessani maan pinnalla. Tämä muistuttaa minua niistä suurista siunauksista, joita olen saanut elämässäni, koska olen elänyt aikana, jolloin meillä on eläviä profeettoja maan päällä.
Oma näkemykseni siitä, mihin suuntaan mennä, on toisinaan epäselvä seisoessani maan pinnalla, mutta Herra on valmistanut keinon, jolla Hän auttaa ja johdattaa meitä läpi elämän, koska Hänellä on parempi näkymä.
Elämme aikana, jolloin korviimme kantautuu kutsuääniä kaikkialta. Koskaan aiemmin emme ole saaneet niin paljon tietoa yhdessä päivässä kuin nykyään. Mitä meidän tulee tehdä kaikella tällä tiedolla ja kuinka voimme saada selville, mikä on meille todella arvokasta?
Kaiken tämän sekasorron keskellä Herran vakaa käsi ohjaa meitä palvelijoidensa välityksellä johtaen meitä rakkaudella ja ystävällisyydellä, sillä Hän on sanonut:
”Siunattuja olette te, jos otatte varteen näiden kahdentoista sanat, jotka minä olen valinnut teidän keskuudestanne opettamaan teitä ja olemaan palvelijoitanne” (3. Nefi 12:1).
Se on yksi palautuksen suurista siunauksista. Heidän sanansa, kun tutkimme ja toteutamme niitä käytännössä, ovat meidän liahonamme, joka ohjaa meitä sinne, minne meidän tulee mennä, ja kertoo, mitä meidän tulee tehdä elääksemme onnellista ja turvallista elämää.
Yksi niistä sanomista, joita olemme saaneet aikaamme varten juuri nyt, liittyy siihen, että etsimme muita ja kutsumme ystävän kirkkoon. Saamme siitä suurta iloa!
Toinen koskee sitä, että tulemme omavaraisemmiksi ja sillä tavoin enemmän taivaallisen Isän kaltaisiksi. Paaston laki ja lepopäivän pyhittäminen yhdistettynä rukoukseen auttavat meitä tulemaan omavaraisemmiksi. Runsaita siunauksia kuten
- maan täyteys on meidän
- Herra vastaa, kun kutsumme Häntä
- entistä suurempi hengellinen voima
- ajallinen hyvinvointi
- suurempi myötätunto muita kohtaan
- suurempi halu palvella
(OL 59:9–20; Jes. 58:6–11; Hel. 3:35).
Kutsu etsiä esivanhempiamme ja tehdä työ heidän puolestaan temppelissä tuo suuria siunauksia.
Vanhin David A. Bednar on luvannut: ”Kutsun kirkon nuoria oppimaan Elian hengestä ja kokemaan sitä. – – Minä lupaan, että teitä varjellaan vastustajan voimistuvalta vaikutukselta. Kun osallistutte tähän pyhään työhön ja rakastatte sitä, teitä suojellaan nuoruudessanne ja koko elämänne ajan.” (”Lasten sydämet kääntyvät”, Liahona, marraskuu 2011, s. 26–27.)
Se, että asetamme henkilökohtaisia tavoitteita työn kaikilla näillä kolmella osa-alueella niin että pystymme ne saavuttamaan, saa aikaan jotakin kaunista.
Se, että otamme varteen Herran palvelijoiden sanat, tuo aina onnellisuuden ja turvallisuuden siunauksia.
Kahdesti vuodessa huhtikuussa ja lokakuussa me vietämme erityistä aikaa, kun yleiskonferenssin aikana saamme opetusta Herran palvelijoilta. Nämä sanomat hyödyttävät meitä suuresti elämässämme ja auttavat meitä pysymään vahvoina ja uskollisina.
Olen elämässäni oppinut rukoilemaan profeettamme ja hänen neuvonantajiensa sekä kirkon johtavien auktoriteettien ja paikallisten johtohenkilöiden puolesta. Rukoilemalla heidän puolestaan me vahvistamme heitä ja olemme avoimempia heidän innoitetuille sanomilleen.
Todistan, että kun teemme näitä asioita, meitä siunataan ja voimme aina edelleen taputtaa käsiämme ilosta kuten Mormonin vesien äärellä seisovat ihmiset, jotka olivat juuri kuulleet kasteenliitosta (ks. Moosia 18:11).
Toiveeni ja nöyrä rukoukseni on, että voimme aina kestitä itseämme profeettojemme sanoilla, juoda elävän veden lähteestä ja pystyttää telttamme kohti tornia, jotta voimme kuulla.