Lauantaina 16.11.2013 Pietarsaaren piiri järjesti palvelutempauksen vanhainkodissa. Meidän tarkoituksenamme oli auttaa vanhuksia Björkbackan kaksikielisessä vanhainkodissa. Osa nuorista saisi ulkoiluttaa heitä. Jotkut saisivat lukea heille lehtiä ja osa tehdä käsihierontaa. Tapahtumaan tuli paikalle jonkin verran nuoria.
Minusta siellä oli hyvä palvella muita. Automatkalla mietin, että miksi oikein lähden mukaan tällaiseen. Lisäksi meille oli soitettu edellisenä päivänä ja sanottu, että minun ja Lassin pitäisi esiintyä jossakin juhlassa. Äiti ja Lassi olivat kuitenkin sanoneet, ettei Leevi sinne voi tulla. Mietin, mitä minä oikein voisin tehdä siellä. Enhän pysty tekemään mitään. En voi lukea kenellekään lehtiä, kun eihän niissä ole pistekirjoitusta. En varmaan voisi mennä ulkoilemaankaan, kun siihenkin tarvitsisin avustajan. Käsihierontaakaan en varmaan osaisi tehdä niille ihmisille. Ajattelin, että kyllähän muilla on helppoa, kun he voivat tehdä ihan mitä vain haluavat. Olin jo valmiiksi hiukan hermostunut saapuessani sinne. Mutta sitten siellä alettiin auttaa ihmisiä. Eräs hoitaja tuli paikalle ja sanoi, että siellä olisi yksi vanhus, joka tarvitsisi juttuseuraa. Niin Maarit sitten ajatteli heti minua, ja niin minä ja Nuorten Miesten johtajani menimme sinne. Me istuimme siellä tuon vanhuksen seurana miltei pari tuntia ja juttelimme hänen kanssaan ihan kaikenlaista. Se oli mielestäni hieno kokemus ja tuntui hyvältä auttaa toista. Auttamisen ei aina tarvitse olla jotakin suurta. Se voi joskus olla vain sitä, että pitää seuraa jollekulle.
Muutenkin vanhukset tykkäsivät paljon siitä, että olimme siellä. Kuulin, että eräällä vanhuksella oli migreeni. Tämän kertoivat ne, jotka olivat tehneet käsihierontaa. Hän oli sanonut, ettei hän halua käsihierontaa, koska oli huonossa kunnossa. Hän oli kuitenkin katsonut, kun muille annettiin käsihierontaa. Se näytti tuntuvan oikein hyvältä, ja kun muut vanhukset kehuivat hoitoa, niin sitten hänkin halusi sitä. Hän piti käsihieronnasta kovasti, ja kun se loppui, hän totesi, että tuntuu niin kuin migreenikin olisi hävinnyt hieronnan aikana!
Tämän vanhainkotireissun jälkeen menimme Pietarsaaren kappelille. Siellä juttelimme ja kerroimme kokemuksia tästä tempauksesta. Siellä oli hieno tunnelma, ja tuntui hyvältä olla yhdessä.
Ainakin itselleni tuosta tempauksesta jäi todella hyvä mieli. Tuntui hyvältä, kun sain auttaa muita ihmisiä, vaikka olinkin ajatellut, että en minä siellä mitään voisi tehdä.