Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Vanhin Axel H. Leimer, Saksa
vyöhykeseitsenkymmen
Kun meistä tulee kasteessa kirkon jäseniä, meidät täyttää toivo iankaikkisesta elämästä ja siitä, että pääsemme lähemmäksi Jumalaa ymmärtämällä paremmin Häntä ja Hänen suunnitelmaansa meitä varten.[1] Uskonnossamme me etsimme vastauksia elämän vaikeimpiin kysymyksiin. Aluksi saatamme saada vastauksia ystäviltä, luotetuilta opettajilta, lähetyssaarnaajilta, kotiopettajiltamme tai piispalta. Mutta vähitellen meidän on opittava olemaan itse yhteydessä taivaan voimiin ja tultava hengellisesti omavaraisiksi.
Presidentti Henry B. Eyring on sanonut: ”Kuulijoina on – – monia, jotka tuntevat pakottavaa tarvetta saada rakastavalta taivaalliselta Isältä tuo henkilökohtaisen ilmoituksen siunaus. – – Me kaikki tiedämme, että ihmisen arvostelukyky ja looginen ajattelu eivät riitä antamaan vastauksia kysymyksiin, jotka merkitsevät elämässä eniten. Me tarvitsemme ilmoitusta Jumalalta. Ja me tarvitsemme muutakin kuin vain yhden ilmoituksen vaikeana hetkenä. Me tarvitsemme ilmoituksen jatkuvaa, uusiutuvaa virtaa. Me tarvitsemme muutakin kuin vain yhden valon ja lohdun välähdyksen. Me tarvitsemme jatkuvan siunauksen olla yhteydessä Jumalaan.”[2]
Henkilökohtainen ilmoitus tulee jokaiselle meistä aivan kuten profeetoille ja apostoleille – Pyhän Hengen kautta. Hän on henkipersoona. Hän todistaa Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta[3] ja vahvistaa kaiken totuuden hengellisinä kehotuksina ja rauhan tunteina. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan tätä yhteyttä hiljaiseksi, vienoksi ääneksi[4], jota ei tunneta fyysisillä aisteilla vaan joka koskettaa sydäntä ja mieltä[5], joskus lävistävänä ja voimakkaana[6]. Nämä lyhyet hetket ovat kuin nopeita valonvälähdyksiä pimeydessä.
Kun meidät kastetaan Hänen kirkkoonsa, otamme vastaan lupauksen siitä, että saamme elää pysyvässä valossa.[7],[8] Noudattaessamme kehotuksia sitoudumme täydellisemmin taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesuksen Kristukseen. Maallisen palvelutyönsä lopussa Kristus sanoi apostoleilleen: ”En minä jätä teitä orvoiksi – –. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. – – Puolustaja, Pyhä Henki – – opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”[9] Sitten apostolit saivat Pyhän Hengen lahjan, ja he antoivat saman lahjan muille, jotka oli kastettu, panemalla kätensä heidän päälleen Melkisedekin pappeuden valtuudella.[10] Tämä lahja, jota sanotaan myös kasteeksi tulella[11], saadaan parannuksen ehdolla ja se edellyttää, että pysymme kelvollisina.[12]
Kuten presidentti Boyd K. Packer on opettanut, meidän jokaisen täytyy pysyä kykenevänä reagoimaan Pyhän Hengen innoitukseen, jotta Herra pystyy vuodattamaan puhdasta älyä mieleemme innoittaakseen, ohjatakseen, opettaakseen ja varoittaakseen meitä.[13]
Ajatelkaa, mitä tämä jatkuvan henkilökohtaisen todistuksen ja ilmoituksen lahja merkitsee:
- On olemassa Jumala.
- Hän tuntee meidät henkilökohtaisesti.
- Hän ohjaa kirkkoaan profeettojen kautta ja vahvistaa nuo ohjeet jokaiselle meistä henkilökohtaisesti.
- Hän välittää meistä ja haluaa puhua kanssamme ja opastaa meitä.
- Hän kunnioittaa tahdonvapauttamme.
- Emme ole koskaan todella yksin.
Pyhän Hengen lahja johtaa meidät hengelliseen omavaraisuuteen, jotta voimme oppia toimimaan omasta puolestamme sen sijaan että olisimme toiminnan kohteita[14] ja ”jotta jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä”.[15]
Tämä lahja on suurenmoinen siunaus! Se on varjelus, jota niin kovasti tarvitsemme ja joka auttaa meitä löytämään vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Pyhä Henki johdattaa meidät asettamaan luottamuksemme ja todistuksemme kirkkoamme johtavan Jeesuksen Kristuksen täydelliselle ja vankalle perustalle. Profeetta Helaman muotoili tämän parhaiten sanoessaan: ”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, – – sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”[16]
[1] Joh. 17:3
[2] Henry B. Eyring, ”Jatkuva ilmoitus”, Liahona, marraskuu 2014, s. 70
[3] 2. Nefi 31:18
[4] OL 85:6; 1. Kun. 19:11–13; 1. Nefi 17:45
[5] Dennis E. Simmons, ”Hänen rauhansa”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 30
[6] Hel. 5:25, 29–31
[7] James E. Faust, ”Pyhän Hengen lahja – varma kompassi”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 27
[8] Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, 1980, s. 58
[9] Joh. 14:18, 16–17, 26
[10] Ap. t. 2:38; 8:12–25; OL 29:33; Moroni 2:1–3
[11] Matt. 3:11; 2. Nefi 31:17; OL 19:31
[12] Ap. t. 2:38
[13] Boyd K. Packer, ”Nämä asiat minä tiedän”, Liahona, toukokuu 2013, s. 8
[14] 2. Nefi 2:13–14, 26
[15] OL 1:20
[16] Hel. 5:12.