Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Vanhin Detlef H. Adler, Saksa
vyöhykeseitsenkymmen
”Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.
Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen.” (1. Moos. 2:2–3.)
Jo tämän maan saadessa alkunsa saimme tietää, että oli määritetty päivä pyhittämistä ja lepoa varten.
Myöhemmin Herrasta tuntui, että selkeämpi määritelmä oli tarpeen, ja Hän antoi käskyn:
”Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:9–11.)
Oli tarpeen selventää sitä edelleen, joten ”Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille: ’Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni.’” (2. Moos. 31:12–13.)
Israelilaiset saivat ja kehittelivät hyvin yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskivat sapatinpäivää. Vapahtaja oikaisi heitä siitä maanpäällisen palvelutyönsä aikana. Vapahtaja arvosteli oman aikansa johtajia ja sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28.)
Vuonna 1831 saatiin lisää selvennystä ilmoituksessa, jossa sanottiin:
”Ja jotta voisit varjella itsesi täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta, mene rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttisi minun pyhänä päivänäni;
sillä totisesti tämä on päivä, joka on määrätty sinulle levätäksesi töistäsi ja omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle” (OL 59:9–10).
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Jumala on antanut meille tämän erityisen päivän, ei viihdettä varten eikä päivittäistä työtä varten vaan jotta voisimme levätä velvollisuuksista ja saada fyysistä ja hengellistä apua” (”Lepopäivä on ilon päivä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 129).
Nämä ovat periaatteet, jotka olemme saaneet ja joita nykyajan profeetat ovat selventäneet ja selittäneet meille kerta toisensa jälkeen. Arvot maailmassa, jossa elämme, muuttuvat yhä päivästä toiseen. Monissa maailman maissa lepopäivää pidetään nykyään hienona ja rentouttavana ostospäivänä, huvittelupäivänä! Me myöhempien aikojen pyhät elämme tässä maailmassa, ja Herra tuntee meidät. Meillä on etuoikeus saada opetusta profeetoilta, näkijöiltä ja ilmoituksensaajilta, jotka antavat meille tarvitsemamme keinot, jotta voimme päättää itse. Emme enää saa Käskyjen kirjaa, mutta me saamme ohjeita siitä, kuinka voimme oppia tekemään oikein. Meidän on otettava vastuu ja opittava päättämään itse!
”Oikein tee, kun sä valitsemaan joudut.
Oikeaan sua Henki johdattaa,
Valaisee joka hetki sydämesi,
Aina jos etsit oikeaa.
Oikein tee! Viisauden
Sä anna tietäs johdattaa.
Oikein tee! Oikein tee,
ja Herra siunaa sinua.” (”Oikein tee”, MAP-lauluja, 156.)
Tästä hienosta laulusta opimme, kuinka teemme sen ja sovellamme sitä käytäntöön elämässämme.
Meidän täytyy aloittaa kysymällä itseltämme, millaisen merkin liitosta me annamme Herralle. Sen jälkeen meidän tulee tutkia, pohtia ja pyytää uskossa vastaanottavin sydämin voidaksemme ymmärtää Pyhän Hengen kuiskauksia.
Todistan teille, että te saatte vastauksen, ja mikä vielä tärkeämpää, löydätte rauhan maailmasta tänä seitsemäntenä päivänä, Herran päivänä, ja se tulee olemaan ilo!