Koti MTC:n kautta Englantiin.
-Joku on sanonut, että lähetyssaarnaajana olo on kuin katsoisi ulkopuolisena pienestä ikkunasta maailmaa, sisar Ruusu Langenberg, 21, miettii.
Turun 2. seurakuntaan kuuluva nuori nainen aloittaa koti MTC:n tammikuussa ja siirtyy helmikuussa lähetystyöhön Lontoon lähetyskentälle Englantiin.
-Päätettyäni viime talvena että haluan palvella lähetystyössä, on oman elämän suuntakin varmistunut. Tähän suuntaan haluan mennä. Valmistautuminen on ollut henkisesti erityistä aikaa ja sitä haluaa ympäröidä itsensä kaikella hyvällä, Ruusu kuvailee.
Valmistautuessaan lähetystyöhön hän on käynyt opetuksilla paikallisten lähetyssaarnaajien kanssa.
Kokemusta lähetystyön arjesta hän sai myös minilähetyssaarnaajana. 16-vuotiaana Ruusu palveli viikon minilähetystyössä Helsingissä, pari vuotta myöhemmin Keravalla.
-Sen jälkeen mietin, että lähetystyö voisi olla kivaa. Parasta oli, kun ihmiset päästivät meidät koteihinsa ja saimme kuulla heidän tarinoitaan. Oli hienoa, kun joskus tunsi, miten heitä oli selvästi valmistettu kuulemaan sanomaamme.
Vahvana esimerkkinä
Koko ikänsä kirkon jäsenenä eläneelle nuorelle naiselle lähetystyöhön lähtö on silti suuri päätös. Kukaan hänen perheestään tai läheisimmistä ystävistään ei toistaiseksi ole palvellut lähetystyössä.
-Moni kysyy, miten koen tilanteen, kun koronan takia ei ole päässyt kirkkoonkaan joka sunnuntai, mutta koen, että hengellisyyteni on nyt ihan huipussaan.
Ruusu hankki englanninkielisen Mormonin kirjan alkaessaan valmistautua lähetystyöhön, jotta osaisi paremmin jutella mahdollisten vieraskielisten lähetyssaarnaajatovereidensa kanssa.
-Ajattelin, että saisin kutsun Suomeen, mutta valmistin itseäni ajattelemalla, että missä ikinä palvelenkin, saan ne kokemukset, mitkä minulle on tarkoitettu. Kun kutsu sitten oli Englantiin, olin iloinen. Ei tarvitse opetella uutta kieltä, mutta on varmasti helpompi olla vieraassa maassa kuin Suomessa kertomassa uskosta, Ruusu toteaa.
Ennen lähetystyötään Ruusu on työskennellyt turkulaisessa kahvilassa. Kahvilan ollessa koronakeväänä pari kuukautta suljettuna hän joutui lomautetuksi. Tuon ajan kokiksi kouluttautunut neito työskenteli Postissa keikka-apulaisena.
Lisäksi hän muutti rahaa säästääkseen asumaan mumminsa, sisar Irma Halmetojan, luokse. Mummi tulee tukemaan edelleen tyttärentyttärensä lähetystyötä, kun huolehtii Ruusun Bea -kissasta.