Euroopan vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Vanhin Francisco J. Ruiz de Mendoza, Espanja
vyöhykeseitsenkymmen Euroopassa
vyöhykeseitsenkymmen Euroopassa
Kun pelastuksen työ etenee, me tunnemme riemua nähdessämme yhä useampien Jumalan lasten liittyvän jäseniksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, joka on koko maan päällä ainoa tosi ja elävä kirkko.1
Ajattelen yleensä, että uusi käännynnäinen on kuin hiomaton timantti, jonka todellinen kauneus jalokivenä tulee vähitellen esiin huolellisessa leikkaus- ja hiomisprosessissa. Tämä prosessi edellyttää mestarillista taitoa, jossa yhdistyvät rakastava kärsivällisyys ja johdonmukainen omistautuminen.
Kun kaivoksesta louhitaan timantti, se ei näytä kauniilta. Monivuotisen koulutuksen ja kokemuksen saaneen asiantuntijan on työstettävä timanttia, ennen kuin se näyttää kauniilta. Jumala haluaa jokaisen lapsistaan tulevan Kristuksen luokse ja tulevan täydelliseksi Hänessä.2 Hohtavien timanttien tavoin täydellisiksi tulevat myöhempien aikojen pyhät ovat kauniita, yleviä ja erinomaisia. Heidän uskonsa ja tekonsa loistavat kuin valon majakka maailmalle, eikä ole epäilystäkään siitä, että he ovat erilaisia ja ainutlaatuisia.
Kiiruhtaminen eteenpäin täydellisyyteen johtavalla tiellä on useimmiten pelottava tehtävä. Se edellyttää merkittäviä ponnisteluja ja uhrautumista. Se vaatii myös sinnikkyyttä. Ja siihen kuuluu ehdottamasti se, että tietää, mitä tulee tehdä ja kuinka se tulee tehdä. Armossaan Herra on päättänyt, että Hänen lastensa tulee työskennellä yhdessä toisiaan auttaen, jotta he pystyisivät elämään evankeliumin lain mukaisesti. Kun Alma meni Mormonin vesien luo paeten kuningas Nooan jumalattomia pappeja, niin ”melkoinen joukko” seuraajia kerääntyi yhteen ja halusi tehdä liiton Jumalan kanssa. Alma tunsi, että he olivat valmiita kasteeseen, sillä he olivat ”halukkaita kantamaan [toistensa] kuormia, jotta ne olisivat keveitä – –, ja – – suremaan surevien kanssa, – – lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla – – aina kuolemaan asti”3.
Uudet jäsenet ovat ensimmäisen kerran maistaneet Jumalan Henkeä. Näin on käynyt, kun jäsenet ja lähetyssaarnaajat ovat todistaneet heille. Mielessään ja sydämessään he ovat tunteneet evankeliumin olevan totta Pyhän Hengen kautta, joka on tullut heidän päällensä ja asunut heidän sydämessään4. Nyt – jotta kasteenliitto täyttyisi edelleen – heitä pitää rakastaa ja tukea niin että tämän esimerkin avulla he voivat kokea vieläkin suurempaa iloa ja heissä voi kasvaa voimakas halu tehdä samaa muille kuin on tehty heille.
Kuten edesmennyt presidentti Gordon B. Hinckley muistutti meille kaikille, uuden käännynnäisen täytyy hylätä aiempia tapoja ja jopa vanhoja ystäviä ja tuttavia. Tämä yhtäkkinen kääntyminen pois vanhoista tavoista uusiin tapoihin ei ole helppoa, ja uusi käännynnäinen saattaa usein lannistua. Muistattehan israelilaiset, kun heidät vapautettiin Egyptin orjuudesta5. Kun heillä oli kaikenlaisia koettelemuksia erämaassa, kun heitä oltiin johdattamassa ”luvattuun maahan”, he olivat usein suunniltaan ja toivoivat voivansa palata Egyptiin. Puhuessaan uusista jäsenistä presidentti Hinckley esitti tämän profeetallisen haasteen:
”Jokainen heistä tarvitsee kolmea asiaa: ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan ’Jumalan hyvällä sanalla’6. Näiden asioiden tarjoaminen on meidän velvollisuutemme ja mahdollisuutemme.”7
Vilpitön rukoukseni on, että jokainen meistä ottaa kirkkoon tulevat uudet käännynnäiset vastaan avosylin osoittaen kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä sekä aitoa epäitsekästä rakkautta. Niin tehdessämme me osallistumme merkittävästi puhtaaseen ja tahrattomaan jumalanpalvelukseen8. Me autamme heitä hohtamaan kuin timantit, ja me hohdamme itsekin entistä kirkkaammin. Viime kädessä me autamme heitä kehittämään itsessään Kristuksen ominaisuuksia samalla kun me itsekin kehitämme näitä ominaisuuksia itsessämme.
Viiteet:
1. Ks. OL 1:30.
2. Ks. Moroni 10:32.
3. Moosia 18:8–9.
4. Ks. OL 8:2.
5. Ks. 2. Moos. 16:3.
6. Moroni 6:4.
7. Ks. ”Jokainen käännynnäinen on kallisarvoinen”, Liahona, helmikuu 1999, s. 9.
8. Ks. Jaak. 1:27.