Vanhin Ulisses Soares ja hänen vaimonsa Rosana palasivat tällä viikolla Portugaliin ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun he johtivat Porton lähetyskenttää Portugalissa kaksi vuosikymmentä sitten. Heidän nelipäiväinen vierailunsa oli tilaisuus muistella, palvella maan 45 000 myöhempien aikojen pyhää ja syventää keskinäistä yhteyttään tähän esivanhempiensa maahan.
”Unelmoin aina päivästä, jolloin palaisin tänne ja tuntisin saman tunteen kuin lähetysjohtajana ollessani”, sanoo vanhin Soares, joka on kotoisin Brasiliasta. ”Mutta tänään se on paljon enemmän. Se on jotakin sellaista, mitä en pysty kuvailemaan nähdessäni ykseyden, joka vallitsee täällä jäsenten keskuudessa, kirkon keskuudessa ja kirkon johtohenkilöiden keskuudessa.”
”Tunnen olevani kotona”, sisar Soares lisää. ”On ihanaa olla taas täällä, koska suonissani virtaa portugalilaista verta.”
Vanhin ja sisar Soares aloittivat lähetystyönsä kesällä 2000. Heidän kolme lastaan olivat 13-, 9- ja 5-vuotiaita. He sanovat perheen kokeneen ihmeitä. Heidän lapsensa löysivät ystäviä, rakkautta ja perheen.
”Se oli todella ihanaa, koska lapsemme tulivat toimeen niin hyvin”, sisar Soares sanoo. ”Heistä oli hienoa olla täällä, ja he rakastivat ihmisiä, lapsia, koulua, kirkon lapsia. Se oli ihanaa.”
Ja vanhin Soares löysi lisää portugalilaista sukulinjaansa.
Eräänä päivänä, puhuttuaan esivanhemmistaan piirikonferenssissa Coimbrassa (kaupungissa, jossa yksi hänen isoisistään syntyi), eräs sukututkimuksen harrastaja kysyi presidentti Soaresilta tämän isoisän nimeä. Muutamaa kuukautta myöhemmin mies esitteli tulevalle apostolille satoja nimiä tämän esivanhemmista, jotka elivät 1600–1800-luvuilla. Nimet olivat peräisin asiakirjoista, jotka eivät ole käytettävissä Brasiliassa.
Vanhin Soaresin mukaan tätä odottamatonta lahjaa seurasi se, että portugalilaiset pyhät veivät nuo nimet Herran huoneeseen Madridissa Espanjassa. Siellä omistautuneet kirkon jäsenet kävivät läpi näiden satojen ihmisten puolesta ne pyhät seremoniat, joiden Jeesuksen Kristuksen kirkko uskoo yhdistävän perheitä ikuisesti.
Apostoli sanoi, että se osoittaa portugalilaisen kansan suuren sydämen.
”He ovat valmiita auttamaan ja tukemaan toisiaan”, hän sanoo. ”Tämä mies tuli luokseni pyytämättä mitään yrittäen vain ilmaista minulle rakkauttaan tutkimalla sukuhistoriaani. – – Se oli yksi niistä suurista ihmeistä, joita koimme ollessamme tässä maassa.”
Vanhin Soares sanoo, että muuttaessaan Brasiliaan hänen isovanhempansa toivat mukanaan portugalilaiset perinteensä. Yksi noista perinteistä oli kokoontua usein yhteen perheenä missä tahansa tilanteissa.
”Oli hienoa nähdä, kuinka isovanhempani säilyttivät halaamisen ja toistensa tukemisen kulttuurinsa myös omasta maastaan lähdettyään”, vanhin Soares sanoo. ”He tekivät Brasiliaan oman pienen maansa. Ja sillä tavoin minä vartuin. Sillä tavoin vanhempani kasvattivat minut, ja he toivat minulle tuon palan isovanhempieni kulttuuria.”
Vanhin Soaresin vanhemmat liittyivät Jeesuksen Kristuksen kirkkoon vuonna 1965, kun hän oli 6-vuotias. Ilman isovanhempiensa muuttoa Brasiliaan vanhin Soares ei ehkä olisi kohdannut kirkkoa ennen kuin aikaisintaan vuonna 1975, jolloin kirkko perustettiin Portugalissa.
Vanhin Soares kiittää äidinpuoleisia isovanhempiaan, toiseen uskontokuntaan kuuluvia kristittyjä, jotka kehittivät hänen äitinsä uskovaa sydäntä, mikä valmisti tätä tulemaan myöhempien aikojen pyhäksi.
”Ja nyt minä olen täällä, takaisin tässä kauniissa maassa, jossa isoisäni syntyi, lausumassa todistukseni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista tälle mahtavalle kansalle”, hän sanoo.
Tällä merkityksellisellä palvelutyövierailulla Soaresit ja muut kirkon johtohenkilöt koskettivat monien myöhempien aikojen pyhien ja kirkkomme ystävien sydäntä erityisissä kokouksissa nuorten naimattomien aikuisten ja lähetyssaarnaajien kanssa.
”Me olemme yhteydessä sukumme juuriin täällä; Isovanhempamme kummaltakin puolelta, minun puoleltani ja vaimoni puolelta, olivat portugalilaisia”, vanhin Soares selitti nuorten ryhmälle. Maailmanlaajuisen kulttuurillisen ykseyden hengessä vanhin Soares sanoi hymyillen: ”Voitte nyt sanoa, että yksi Jeesuksen Kristuksen apostoleista on portugalilainen, koska sain Portugalin kansalaisuuteni kolme vuotta sitten. Nyt olen siis oikea portugalilainen.”
Päätöskokouksessa, joka lähetettiin seurakunnille eri puolilla maata ja Kap Verden saarivaltiossa, vanhin Soares opetti: ”Kun meillä on kaikki huolenaiheemme, kaikki haasteet ja kaikki vastustajan hyökkäykset, kuinka on mahdollista, että voimme selviytyä kaikesta tästä, voittaa haasteemme ja olla onnellisia? Veljet ja sisaret, Vapahtajan kutsu meille on kääntää sydämemme Hänen puoleensa. Se on keino löytää onnea tässä elämässä.”
Vanhin ja sisar Soares sanovat, että heitä liikutti saamansa lämmin tervetulotoivotus, ja he olivat mielissään siitä voimasta ja uskosta, jota he näkivät portugalilaisten veljiensä ja sisartensa keskuudessa.
”Me rukoilemme aina, että evankeliumi viedään kaikkialle tähän maailmaan”, sisar Soares sanoo. ”Rukoilen aina, että se todella yltää kaikkiin osiin Portugalia, jotta kaikilla ihmisillä olisi sama etuoikeus kuin meillä oli kuulla evankeliumista ja tuntea sen kauneus. Meillä on temppeli Portugalissa, ja tämä on yksi suurimmista siunauksista, mitä meillä voi olla.”