Kun Mormonin kirjan viimeiset taistelut oli käyty ja Moroni oli monia vuosia vaeltanut yksin erämaassa, hän lausui meille viimeiset sanansa ja kehotti meitä tulemaan Kristuksen luo. Hänen sanojaan lukiessani luen hänen todistuksensa ja tiedän, että hän itse vastaanotti tämän kutsun ja että sen vastaanottaminen auttoi häntä voittamaan elämänsä koettelemukset.
Elämässä on monia epävarmoja asioita, mutta yksi asia on varma – nimittäin se, että meitä kaikkia kutsutaan tulemaan Kristuksen luo, olimmepa keitä tahansa ja olivatpa olosuhteemme mitä tahansa. Hänen käsivartensa ovat ojennettuina ja avoinna aivan jokaiselle Jumalan lapselle. Hänellä on voima parantaa ja auttaa meitä toteuttamaan sen, mitä tulee toteuttaa.
Voimme esittää itsellemme seuraavat kysymykset: Mitä Hän voi tehdä minun hyväkseni elämässäni? Kuinka voin vastata tähän kutsuun?
Kirkon laulu numero 76 ”Suo enemmän mulle”[i]vastaa suurenmoisella tavalla kysymykseen siitä, mitä Kristus voi tehdä meidän hyväksemme, ja siinä esitetään lyhykäisesti kaikki ne erilaiset asiat, joissa Kristus on halukas auttamaan meitä, jos vain tulemme Hänen luokseen.
Enemmän kestävyyttä, enemmän puhtautta, enemmän iloa palvelemisesta, enemmän nöyryyttä, enemmän merkitystä rukoukseen ja paljon muitakin lahjoja, joita Hän antaa meille, jos me vain tulemme Hänen luokseen ja luotamme siihen, että Hän voi auttaa meitä.
Elämä tarjoaa monia mahdollisuuksia ja hyvin monia päätöksiä, jotka on tehtävä. Olen oppinut asettamaan Herran ensimmäiselle sijalle kaikissa päätöksissä, joita teen. En aina ymmärrä sen päätöksen seurausta, mutta saan rauhan tunteen, joka tulee oikean päätöksen tekemisestä.
Presidentti Bensonin seuraava lainaus on auttanut minua, kun olen pyrkinyt tulemaan Kristuksen luo ja ymmärtämään, että minun tulee asettaa oma tahtoni Hänen käsiinsä.
”Kun kuuliaisuus lakkaa olemasta ärsyttävää ja siitä tulee meidän päämäärämme, niin sillä hetkellä Jumala pukee meidät voimalla.” 2
Tullessamme siihen johtopäätökseen, että tarvitsemme Hänen apuaan voittaaksemme haasteemme tässä elämässä, me käännymme Hänen puoleensa uskossa ja kuuliaisuudessa. Kun meistä on tullut pienen lapsen kaltaisia, me näemme Hänen voimansa elämässämme ja tiedämme, että Hän elää ja että Hän on maksanut hinnan meidän puolestamme, jotta me voimme palata taivaallisen Isän luokse ja saada iankaikkisen elämän – suurimman lahjan, minkä ihmiset voivat saada.
Eräällä kesälomalla vaimoni ja minä suunnittelimme käyvämme nuorten naimattomien aikuisten konferenssissa Tšekin tasavallassa ja vierailevamme matkan varrella Görlitzin lähetysseurakunnassa. Matkasta tulisi pitkä, koska nousisimme varhain ja matkustaisimme monta tuntia paastosunnuntaina. Päätimme olla siirtämättä paastoamme, koska tarvitsimme elämässämme Hänen apuaan ja siunauksiaan. Olimme juuri viikko aiemmin ostaneet uuden asunnon emmekä olleet vielä saaneet vanhaa taloamme myydyksi. Nämä osin ratkaisemattomat asiat tekivät oloni levottomaksi. Suunnitelmanamme oli muuttaa pienempään asuntoon ja yksinkertaistaa elämää, koska lapset olivat muuttaneet pois kodistamme. Olimme keskustelleet suunnitelmastamme monet kerrat taivaallisen Isän kanssa, ja meistä tuntui, että teimme oikein.
Kun tulimme kotiin, sovimme eräiden henkilöiden kanssa, että he tulisivat katsomaan taloamme. Kyseinen pariskunta ostikin talomme. He olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka myös rukoilivat apua Herralta. Kysyimme heiltä myöhemmin, mikä auttoi heitä tekemään päätöksen. He kertoivat meille nähneensä kodissamme kuvia Kristuksesta ja oven yläpuolella olevan lainauksen, jossa lukee: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”
Kun käännymme Hänen puoleensa nöyrässä rukouksessa ja paastoten pyytääksemme Hänen apuaan elämäämme, me saamme todistuksen toisensa perään siitä, että Jeesus on Kristus, että Hän elää ja että Hän on valmistanut meille tien kotiin.
[i]Suo enemmän mulle, MAP-lauluja, 76.
2 Ezra Taft Benson, Donald L. Stahelin lainaamana puheessa ”Kuuliaisuus – elämän suuri haaste”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 93.