YK:n yleiskokous hyväksyi lokakuussa 2010 päätöslauselman, joka julisti helmikuun ensimmäisen
viikon vuosittain maailmanlaajuisen uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen
viikoksi (World Interfaith Harmony Week) kaikkien uskontojen ja vakaumusten kesken.
Tampereen hiippakunta järjesti kyseisellä viikolla Vapriikissa 1.2.2017 nuorten katsomuspaneelin. Paneeliin oli kutsuttu Aleksandra Sjöberg (Suomen ortodoksinen kirkko), Essi Vallbacka (Suomen evankelis-luterilainen kirkko), Soumaia Benharraf (nuoret muslimit), Merim Al-Kharsani (Tampereen islamin keskus, Shia-yhteisö), Tommi Murtonen (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko) ja Nadja Mikkonen (Bahai-yhteisö). Paneelissa käsiteltiin monenlaisia kysymyksiä, kuten, oletko kokenut syrjintää uskontosi vuoksi, miten toivot, että uskontosi otettaisiin huomioon erilaisissa tilanteissa, tunnetko olevasi erilainen kuin toverisi ja voisitko kuvitella kuuluvasi johonkin muuhun uskontokuntaan. Nuorten vastauksista kävi ilmi, että he suhtautuivat varsin ymmärtävästi toisten erilaisuuteen eivätkä olleet juurikaan kokeneet syrjintää muiden taholta uskontonsa vuoksi.
Tommi kertoo siitä, miten hän pääsi mukaan paneelikeskusteluun: ”Tilaisuus tuli mielenkiintoista reittiä pitkin. Yksi paneelin järjestäjistä, Hanne von Weissenberg, halusi mormoninuoren mukaan, ja hänellä oli tuttava, joka tunsi yhden seurakuntamme jäsenen. Hän lähetti viestiä äidilleni, joka välitti viestin minulle. Ajattelin tämän olevan upea mahdollisuus, enkä kauaakaan pohtinut, ennen kuin olin tehnyt päätöksen osallistua paneelikeskusteluun.”
Tommia kannusti osallistumaan myös hänen halunsa tehdä lähetystyötä: ”Olin innokas osallistumaan, koska olen perusluonteeltani utelias ja rohkea tekemään kaikenlaista erikoista. Ajattelin tämän myös olevan hyvä lähetystyötilaisuus. Minulle tämän kaltainen esillä ja esimerkkinä oleminen on helpoin tapa tehdä lähetystyötä.”
Tommilla on selkeä käsitys siitä, miten kirkkojen välistä yhteisymmärrystä voidaan lisätä: ”Yhteisymmärrys kirkkojen välillä kasvaa, kun onnistuu laajentamaan omaa näkökantaa asioihin. Täytyy oppia ymmärtämään, miksi joillain kirkoilla on tiettyjä tapoja ja tottumuksia. Pitää olla valmis hylkäämään omat ennakkoluulonsa ja menemään pintaa syvemmälle. Jos kokee ennakkoluulojen hylkäämisen ja toisen aseman tarkastelemisen liian työlääksi, niin on olemassa helpompikin tapa: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Rakkaus on kaiken mahdollistava voima.”
Kysymykseen, onko sinulla kokemuksia siitä, miten muut ihmiset ovat pyrkineet lisäämään ymmärrystään mormoneista, Tommi vastaa: ”Muutamat lähimmät ystäväni kyselevät aina välillä suhtautumistani joihinkin asioihin. He haluavat saada selityksen poikkeavalle käyttäytymiselleni. Luulen, että jokaisella, joka tuntee kirkkomme jäsenen, on kysymyksiä, joihin hän etsii tai kysyy vastauksia. Näin ollen olisi tärkeää, että edes lähimmät ystävät tietäisivät uskostasi.”
Tommi toteaa lisäksi, että elämä, lähetystyö ja kehittyminen ovat hyvin pienistä asioista kiinni. Pienet asiat ovat todella hedelmällisiä ja merkittäviä pitkällä aikavälillä.
Perustamisestaan lähtien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tuonut julki pyrkimyksensä kunnioittaa kaikkien uskontojen erilaisia uskonkäsityksiä. Tämä on yksi mormonismin tunnusmerkki. Joseph Smith kannatti uskonnonvapauden ja suvaitsevuuden periaatetta: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa” (Kallisarvoinen helmi, 11. uskonkappale).