Yleiskonferenssin opetusten soveltaminen käytäntöön

Vanhin Bennasar
Vanhin Matthieu Bennasar, Ranska vyöhykeseitsenkymmen

Olen usein miettinyt, miten ihmiset reagoisivat, jos he voisivat ostaa lipun nähdäkseen Aadamin Wembleyn stadionilla, Abrahamin Stade de France -stadionilla tai Mooseksen Santiago Bernabéun stadionilla. Useimmat meistä olisivat halukkaita ostamaan lipun ja jopa maksaisivat siitä luultavasti huomattavan rahasumman.  Meidät myöhempien aikojen pyhät kutsutaan puolivuosittain kestitsemään itseämme nykyajan profeettojen sanoilla.  Yleiskonferenssi näkyy nyt taustapeilissä muutaman kuukauden ajan.  Kuinka olemme hyötyneet sen voimakkaasta vaikutuksesta?  Kuinka elämämme on muuttunut?  Kuinka olemme soveltaneet käytäntöön sen kallisarvoisia opetuksia? 

Valmistaessani tätä sanomaa kysyin perheeni jäseniltä, mitä siunauksia he olivat nähneet viimeisen yleiskonferenssimme opetusten soveltamisesta käytäntöön.  Seuraavassa on joitakin heidän viisauden aarteitaan.  Mitkä olisivat sinun?

– ”Ajattelin ennen, että asemani Herran edessä oli käänteisesti verrannollinen tarpeeseeni tehdä parannusta:  Ellen todellakaan tarvinnut parannusta, minun täytyi olla oikealla polulla, koska en tee mitään väärää!  Nyt ymmärrän profeetan opetuksista, että tilanne on täsmälleen päinvastainen:  parannuksen täytyy olla päivittäisenä keskipisteenä elämässäni, jotta voin menestyä hengellisesti.”

– ”Konferenssin jälkeen tunsin tarvetta tutkia pyhiä kirjoituksia keskittyneemmin, ja sen johdosta olen saanut paljon enemmän hengellisiä kehotuksia, joita olen yrittänyt noudattaa.”

– ”Sain vastauksen siihen, mistä voin tietää, milloin voin pitää parannuksentekoani täydellisenä:  Herran Hengen tunteminen elämässäni tarkoittaa, että olen joko saanut anteeksi tai jo pitkällä anteeksi saamisen tiellä.”

– ”Koin konferenssissa lisääntynyttä halua varata enemmän aikaa henkilökohtaiselle ilmoitukselle.  Se on itse asiassa tuonut elämääni lisää ilmoitusta ja kehotuksia, mistä olen kiitollinen.”

– ”Minua muistutettiin siitä, ettei ole oikeaa tapaa tehdä vääriä asioita, ja se on auttanut minua kohtaamaan kiusauksia voitokkaammin.”

Pohtiessani näitä vastauksia esiin nousi kolme periaatetta, jotka auttavat meitä halussamme levittää siunauksia, joita yleiskonferenssi voi tuoda:

  1. Hengelliseen kasvuun ei ole oikotietä, vaan meidän täytyy tehdä sen edellyttämä työ. Olipa konferenssi kuinka kohottava ja valaiseva hyvänsä, siitä saatava hengellinen kasvu ei kanna hedelmää ennen kuin me toimimme sen mukaan, mitä saimme konferenssissa henkilökohtaisena innoituksena.
  2. Kun keskitymme konferenssin aikana saamiimme lupauksiin, me huomaamme Herran siunaukset helpommin ja tunnemme Hänen rakkautensa meitä kohtaan voimallisemmin.  Saatamme riemuita kansakuntien avautumisesta evankeliumille oivaltamatta, että se tapahtuu osana luvattuja siunauksia äskettäisestä profeetallisesta kutsusta käyttää oikealla tavalla kirkosta sen ilmoitettua nimeä.  Presidentti Nelson sanoi: ”Lupaan teille, että jos me teemme parhaamme palauttaaksemme Herran kirkon oikean nimen, niin – – meillä on tieto Jumalasta ja Hänen voimansa auttamassa meitä viemään Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin siunaukset jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle.”[i]
  3. Kuten pyhissä kirjoituksissa meille muistutetaan, hengellisen oppimisen malli on toiston malli: yleiskonferenssin periaatteita pitää usein käydä läpi monta kertaa, jotta muistamme, sisäistämme ja viimein otamme ne käyttöön.  Siksi kertaopiskelu harvoin tuottaa odotettuja hyötyjä.  Vain kun tutkimme halukkaasti ja toistuvasti, meistä tulee eläviä kirjeitä ja käskyt kirjoitetaan sydämemme syvyyksiin.

Kun pohdimme viime konferenssia ja valmistaudumme seuraavaan, muistakaamme, että ne ovat meille etuoikeutettua aikaa vähentää merkittävästi etäisyyttä jumaluuteen elämässämme ja meille täydellinen tilaisuus koskettaa Jumalan kättä.


[i] Presidentti Russell M. Nelson, ”Kirkon oikea nimi”, lokakuu 2018.