Ollessani 7-vuotias perheemme sai kokea murhenäytelmän, kun menetimme vasta 6-vuotiaan pikkuveljeni. Se oli hyvin vaikeaa aikaa vanhemmilleni; niin pienen pojan menettämisen tuoma tuska oli heistä suunnaton ja ehkäpä kovin epäoikeudenmukainen. Sen sijaan, että vanhempani olisivat syyttäneet jotakuta tai jotakin, näin heidän hakevan lohtua evankeliumista ja Vapahtajasta. Se auttoi heitä kehittämään uskoaan Kristukseen ja lisäämään sitä sekä toivoa siitä, että jonakin päivänä he voisivat jälleen nähdä rakkaan poikansa. Tuo usko ja toivo, mitä he kehittivät itsessään vuosien varrella, antoi heille urheutta kestää poikansa menettämisen. Temppeli oli yksi tärkeimmistä asioista, josta he saivat tarpeeksi ymmärrystä ja voimaa selviytyä tästä vaikeasta fyysisestä erosta. Koska he olivat saaneet temppelin pyhät toimitukset monta vuotta aiemmin, nuo liitot antoivat heille toivon siitä, että jonakin päivänä he nousisivat jälleen yhdessä vanhempina ja lapsina.
Tämä toivo, jota me kaikki etsimme, kun menetämme jonkun meille rakkaan, tulee Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä. Tuon lahjan ansiosta voimme toivoa, että jonakin päivänä näemme jälleen ne, jotka ovat poistuneet joukostamme.
Ylösnousemus on yksi suurimmista lahjoista, jonka olemme saaneet taivaalliselta Isältämme. Olemmeko me tietoisia tästä suurenmoisesta lahjasta? Uskommeko me todella, että niin tulee tapahtumaan?
Profeetta Joseph Smith on julistanut:
”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”1
Ilman Vapahtajan ylösnousemusta lunastussuunnitelmaa ei voitaisi toteuttaa, sovitustyö ei olisi täyttänyt tarkoitustaan ja koko ihmiskunta olisi hukassa ja vailla toivoa. Apostoli Paavali opetti korinttilaisille: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.”2 Ylösnousemus on yksi uskontomme ja kristillisyyden tärkeimpiä oppeja. Se on välttämätön iankaikkisen elämän saamiseksi. Kun kasvatamme uskoamme Kristukseen, todistuksemme ja ymmärryksemme ylösnousemuksesta kasvaa, toivomme kasvaa, samoin kuin kykymme kestää vastoinkäymisiä, elämän haasteita ja kaikkia koettelemuksia, joita kohtaamme ja tulemme kohtaamaan.
Ylösnousemuksen ansiosta meillä on toivo siitä, että tulemme elämään jälleen ja tapaamaan jälleen riippumatta niistä fyysisistä vajavuuksista, joita meillä on saattanut olla tässä elämässä. Ylösnousemus on ilmainen lahja, se on ehdoton ja pätee kaikkiin, jotka ovat eläneet, jotka elävät ja jotka tulevat vielä elämään.
Vapahtaja opetti, että meillä on varmuus elämästä tämän elämän jälkeen. Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”3
Tässä sekavassa ja epävarmassa maailmassa, jossa elämme tänä päivänä, voimme löytää toivoa siitä, että kaikki tulee järjestymään. Olen varma, että paremmat ajat koittavat, ja ylösnousemus on oppi, joka tuo meillä tämän toivon. Jos keskitämme elämämme Vapahtajaan, tulemme lopulta ymmärtämään kaiken, vaikka tuntisimmekin olevamme välillä eksyksissä. Tämä on yksi suurimmista siunauksista, jonka meidän taivaallinen Isämme on antanut meille – että Hänen Poikansa kuoli meidän vuoksemme antaakseen meille jälleen elämän.
Tiedän, että jonakin päivänä perheeni ja minä tapaamme jälleen pikkuveljeni, silloin ylösnousseena. Tiedän myös, että jos olemme uskollisia, voimme olla yhdessä iankaikkisena perheenä. Tiedän, että Kristus on noussut ja että Hän elää! Tiedän Pyhän Hengen välityksellä, että se on totta. Ylösnousemuksen lahja ei ole vain suurenmoinen lahja, se on myös rakkautta, jota Jumala tuntee meitä kohtaan.
1 History of the Church, osa 3, s. 30; julkaisun Elder’s Journal pääkirjoituksesta, heinäkuu 1838, s. 44; Joseph Smith oli lehden päätoimittaja.
2 1. Kor. 15:14
3 Joh. 11:25